Extreme

« Ympäristöahdistusta |

Tarttuva tonttutauti

Aihe Uncategorized, 9.11.2018 19:11, Linnea Lahtinen

Olipa kerran marraskuu. Eipä ollut vielä lunta satanut, mutta eräässä korppolaismäkeläisessä kotikolossa virittäydyttiin jo nurkan takana kujeilevaan juhlasesonkiin. Liedellä lämpeni glögi, olohuoneessa kimalteli muovikuusi ja terassin punaisessa metallilyhdyssä loimusi kynttilä. Kakluunissa rätisi tuli ja kaiuttimista tuprusi ulos sävelmiä, joissa oli kuusijuhlan tuntu. Jouluista nirvanaa rikkoi ainoastaan kylmien säiden rohduttamien käsien rysy suklaakonvehtirasian äärellä. Lakatut kynnet nippailivat pois isoa, karheaa kättä, joka yritti anastaa suklaista suussa sulavimmat. Koira kalusi luutaan ja yritti vaivihkaa saattaa joulukuusen koristepalloja epäjärjestykseen.

Tämä tekstinpätkä ei ole joulusadun alku tai tunteisiin vetoava tv-mainos, jossa pitkän tarinointituokion ja tunnelmoinnin jälkeen kaupataankin pumpulia tai matkapuhelinliittymää. Ylle rustattu kyhäelmä ei ole hatusta vedetty tilannekuvaus tai väkisin keksitty fiktiopätkä. Se kertoo meidän kodistamme ja siitä, miltä täällä näyttää juuri nyt.

Joku siellä nyt kuitenkin pudistelee päätänsä, sorauttelee ärräpäitä ja nurisee, että on aivan liian aikaista. Että nythän on vasta marraskuu eikä ikkunan takana ole vielä edes tonttuja! Osa-aikaiset joulupukitkin tekevät tilinsä vielä sellaisilla töillä, joihin ei liity punaista nuttua ja valkoista partaa. Tähän sopii siteerata uuden Grinch-elokuvan toteamusta: ”Koskaan ei ole liian aikaista ärsyyntyä joulusta.” Ja vastavuoroisesti voisi todeta, että milloinkaan ei ole liian varhaista sonnustautua kuusijuhlafiilikseen.

Joillekin supermarkettien sesonkiosastot näyttäytyvät joulun ihmemaina, toisille ne ovat maanpäällisiä helvettejä. Eräät ryhtyvät kuusihommiin marraskuussa, kun moni kaivaa koristelaatikot esiin vasta ensimmäisen adventin kynnyksellä tai aatonaattona.

Jos et vielä hoksannut, niin minä olen se eräs, joka kantaa tonttulakkia ylpeästi marraskuun ensimmäisestä alkaen ja aivopesee lähipiirin juhlatuulelle jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta. Koska jotkut antitontut saattavat pitää liiallista joulutouhotusta jopa ärsyttävänä, yritän olla liikkeissäni hienovarainen. Tavoittelen omaa päämäärääni ovelasti, mutta häikäilemättömästi.

Kutsun kaverin kahville, mutta tarjoankin glögiä ja joulutorttuja (tai vähintäänkin terästän kahvia kanelilla). Tarjoan tunnelmallisessa kuppilassa toverille piparkakkulaten ja ohjaan shoppailukierroksen päättymään joulukoristeosastolle. Ehdotan parisuhdetekemiseksi piparkakkutalon rakentamista (todettu myös hyväksi testiksi suhteen kestävyyden kannalta, sillä pikkutarkka näpertäminen ei ole minun ja muiden lyhythermoisten laji). Suunnittelen ja toteutan joulukalenterit omin kätösin sekä miehelle että koiralle (ja toivon, että yllätykset menevät oikein päin, koska muuten puoliso saa kananmakuisia keksejä ja hauva ällösöpöjä aforismeja. Kirjoittelen jouluisia lehtijuttuja ja usutan täten kanssaeläjiä joulunajan aloittamiseen.

Kommentoi

Extreme Extreme-blogit

  • Extremen blogia kirjoittavat Turun ja lähialueen oppilaitoksissa opiskelevat nuoret. Extremeläiset pyrkivät kirjoittamaan nuoria kiinnostavista asioista nuorten omista näkökulmista. Tekstejä tehdään innosta ja intohimosta, he sanovat.

Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle