Extreme

« Maistiaisia Ranskan Rivieralta | Rakas ystäväni fillari »

Kielimuuria ja kasvukipuja

Aihe Uncategorized, 2.6.2018 5:59, Oona Oikarinen

On vaikea olla oma, uniikki persoonansa kielellä jota ei osaa. Sen opin jo vaihto-oppilaana Ecuadorissa. Miksi sitten halusin yrittää vielä uudestaan? Miksi käydä läpi kaikki se vaiva, kun voisi vain opiskella Suomessa?

Olen aina alitajuisesti tiedostanut, etten halua jämähtää Suomeen, ja siksi olen iloinen että kuuntelin itseäni ja muutin ulkomaille. Samaan aikaan iloitsen myös siitä, että tyydyin Ruotsiin enkä lähtenyt kauemmas. Täällä kulttuuri on suunnilleen samanlaista, kaupoista löytyy yhtä karjalanpiirakoita eikä sopeutuminen ole siltä osin ollut mitenkään mahdottoman vaikeaa. Kielen oppii myös yllättävän nopeasti kun on pakko, ja nykyään voin ylpeänä sanoa puhuvani suomen lisäksi kolmea kieltä lähes sujuvasti. Se tuntuu hienolta.

Ei täällä koskaan helppoa ole ollut, mutta en myöskään ole koskaan nauttinut liian helpoista asioista. Ruotsissa - ja ylipäätään yliopistossa - opiskelu toi tielleni asioita, joihin en ollut valmis. Jouduin opiskelemaan ja tekemään hulluna töitä että pääsisin edes läpi tenteistä, arvosanasta piittaamatta. Jouduin taistelemaan saadakseni itseni ymmärretyksi, sekä koulutehtävissä että sosiaalisessa elämässä. Olen monta kertaa tuntenut itseni yksinäiseksi, mutta koen sen kenties myös kasvattaneen minua ihmisenä.

Kahteen lukukauteen on myös mahtunut paljon ihanaa. Olen saanut olla mukana teatteriproduktiossa ja lääkäriopiskelijoiden big bandissä. Olen oppinut paljon uutta musiikin suhteen, vaikka luulin sen olevan jo unohdettu osa elämääni. Olen saanut nauttia toisen maan opiskelijaelämästä ja erilaisista juhlista ja illanistujaisista. Olen ollut otettu siitä, miten kukaan ruotsalainen ei ole kyseenalaistanut valintaani muuttaa tänne opiskelemaan. Yhdeksän kuukautta on pitkä ja opettavainen aika. Olen huomannut paljon uusia puolia itsestäni, käynyt läpi monia pohdintoja ja monta kertaa myös muuttanut näkemyksiäni ja mielipiteitäni. Olen sekä kasvanut että kutistunut ihmisenä.

Ulkomailla opiskelu haastaa opiskelijan täysin eri tavalla kuin yliopistoon siirtyminen koti-Suomessa. Se, onko se yksilölle hyödyllistä vaiko ei, on jokaisen kohdalla eri tarina. Minun tarinani ei ole ollut helppo. Olen paininut painavien asioiden, kuten huonon itsetunnon ja riittämättömyyden tunteen kanssa, mutta tarina on kuitenkin johtanut minut pisteeseen, jossa Uppsala tulee olemaan kotini myös syksyllä ja jossa otan uudet haasteet (enemmän tai vähemmän) ilomielin vastaan. Ensin tulen kuitenkin ilomielin kesäksi toiseen kotiini Suomeen.

Oona Oikarinen

Kommentoi

Extreme Extreme-blogit
Extreme-blogit
Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle