Extreme

« 365 opin päivää | Älä odota liikaa »

Kämppiksenä eläkeläiselle

Aihe Uncategorized, 6.1.2018 2:44, Oona Oikarinen

En tunne yhtäkään suomalaista, joka asuisi alivuokralaisena. Uppsalan kaltaisissa opiskelijakaupungeissa Ruotsissa tämä on kuitenkin varsin yleinen käytäntö, ja useilla perheillä on esimerkiksi kellarissaan pieni asunto opiskelijoille vuokrattavaksi. Omalle kohdalleni osui pitkän asunnonhakuprosessin jälkeen eläkeläinen Birgitta, joka tarjosi omakotitalostaan käyttöön yhtä makuuhuonetta ja kylpyhuonetta. Muut tilan, kuten keittiö, olisivat yhteisiä. Ilmoituksessa ei ollut edes kuvia, mutta koulun alkamispäivä läheni uhkaavasti, joten päätin kirjoittaa Birgitalle. Hän vastasi nopeasti, ja kertoi minun kuulostavan juuri sopivalta alivuokralaiselta.

Aluksi ajatus vanhuksen nurkissa luuhaamisesta kuulosti melko ankealta ja pakolliselta ratkaisulta, kun ei parempaakaan asuntoa löytynyt. Olin melko ennakkoluuloinen jo ikäeron ja kielimuurin takia. En kuitenkaan olisi voinut olla enempää väärässä.

Birgitan luona asuminen on ollut yksi parhaita asioita Uppsalassa. Hän on pohjattoman ystävällinen ja avoin ja välillemme on muodostunut side, jollaista ei kenen tahansa kämppiksen kanssa kykenisi muodostumaan. Birgitan ruotsi oli minulle alusta asti todella selkeää ja hän ymmärsi minua paremmin kuin yksikään opiskelijatovereistani. Muistan, kuinka hän ennen muuttoani kuvaili itseään yhdessä sähköpostissaan hyvin nuorekkaaksi, ja se kuvaus osoittautui erittäin paikkaansapitäväksi. Birgitta on aina menossa jonnekkin tai tulossa jostakin, mutta mikään sählä hän ei ole, vaan juuri sellainen turvallinen aikuishahmo jota uudessa maassa ja kaupungissa kaipasin.

Rakastan sitä, miten Birgitta aina kyselee päiväni suunnitelmista ja haluaa mielellään tietää, mihin aikaan tulen kotiin vai tulenko ollenkaan. Palattuani hän on aidosti kiinnostunut siitä, miten päiväni on mennyt. Jonkun mielestä moinen saattaisi olla ahdistavan holhoavaa, mutta asuttuani koko elämäni yhdessä jonkun kanssa olisin varmaan tullut hulluksi yksin. Kaikista parasta on Birgitan tapa huikata minulle aina hyvää yötä ja kauniita unia ennen kuin hän (yleensä tasan kello yksitoista) vetäytyy yläkertaan nukkumaan. Olen melko varma, etten ole ainoa osapuoli, jonka yksinäisyyttä ja turvattomuudentunnetta tämä asumisjärjestely on vähentänyt.

Uskon, että Suomessakin esimerkiksi Helsingin vaikeaa asuntotilannetta voisi helpottaa alivuokraaminen. Birgitan kaltaiset yksinasuvat, kenties myös yksinäiset vanhukset ja minun kaltaiseni yksin asuntoa etsivät vähävaraiset opiskelijat löisivät monta kärpästä yhdellä iskulla. Lapsiperheille taas ylimääräisen asukkaan ottaminen esimerkiksi omakotitalon yhteen siipeen voisi olla hyvä keino hankkia hieman lisätienestejä. Vieraan ihmisen päästäminen kotiinsa voi hirvittää, mutta esimerkiksi Ruotsissa monet ovat järjestäneet alivuokralaiselle oman sisäänkäynnin ja huoneeseen mikron ja keittolevyn, jolloin muita huoneita ei välttämättä tarvitse jakaa.

Minun ja Birgitan yhteiselo päättyy muutaman viikon kuluttua, kun muutamme ystäväni kanssa omaan vuokra-asuntoon. Vaikka olin aluksi innoissani uudesta asunnosta, tuntuu nyt hieman haikealta sanoa jäähyväiset tälle ihanalla ihmisille, joka ennakkoluulottomasti otti minut kotiinsa. Onneksi Birgitta ei häviä Uppsalasta mihinkään, ja voin halutessani käydä kahvilla tai vaikka yökyläilemässä. Kaikista uppsalalaisista Birgitta on eittämättä ensimmäinen ja paras ystäväni.

Oona Oikarinen

Kommentoi

Extreme Extreme-blogit
Extreme-blogit
Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle