Extreme

« Hus pois, joululahjastressi | Kämppiksenä eläkeläiselle »

365 opin päivää

Aihe Uncategorized, 30.12.2017 0:31, Anni Saari

Ja niin hurahti jälleen ohi yksi vuosi. 2017 tarjosi minulle yhden uuden opiskelupaikan, kaksi uutta työpaikkaa sekä kymmeniä uusia ystäviä. Arvata siis saattaa, että olen oppinut  viimeisen 365:n päivän aikana melkoisen läjän uusia asioita.

Olen aina ollut sosiaalinen ihminen, mutta kammonnut kiusallisia tilanteita. En ole kokenut pärjääväni niissä hyvin, ja tästä syystä olen viimeiseen asti vältellyt keskusteluja tuntemattomien tyyppien kanssa. Vuoden aikana käytäntö on kuitenkin opettanut hurjasti. Mitä useammin olen itse aloittanut vaivaannuttavalta tuntuneen keskustelun, sitä useammin olen huomannut pelkoni olevan turha. Kerran aloitettu ajatustenvaihto soljuu helposti eteenpäin kuin itsestään. Suun avaaminen on hankalin osuus - vastapuoltakin kun saattaa jutustelu jännittää ihan yhtä paljon.

Minulla on valtavan kova stressi. Kaikesta ja koko ajan. Vasta aloittettuani opiskelut ammattikorkeakoulussa olen ymmärtänyt, että omaan stressitilaan voi ihan oikeasti vaikuttaa hoitamalla hommansa ajoissa. Lukiossa kehotettiin jatkuvasti opiskelemaan läpi kurssin, mutten ottanut neuvosta onkeeni. Todella kiireisen syksyn takia tehokkuuden nostaminen uudelle tasolle on kuitenkin ollut välttämättömyys. En toki ole lopettanut stressaamista, mutta hei, olen kuitenkin saanut kaiken tarvittavan tehtyä.

Suurin syy korkealle stressitasoilleni on se, että olen perfektionisti. Vuosi 2017 on osoittanu useaan kertaan, ettei minun tarvitse olla täydellinen. Mokasin töissä muutaman kerran ja palautin suuren koulutehtävän olematta siihen täysin tyytyväinen. Kaikki tilanteet päättyivät parhain päin. Olen ymmärtänyt, että opiskelua tehdään opiskelun vuoksi, eikä kaikkea tarvitse osata saman tien. Toivottavasti muistan tämän ensi vuonna.

Lisäksi huomaan kehittyneeni hetkessä elämisessä. Tämä taito ei todellakaan ole aina kuulunut vahvuuksiini. Tänä vuonna jokin on kuitenkin muuttunut, ja olen pystynyt nauttimaan pienistä hetkistä murehtimatta tulevasta. Kuten siitä tunnista illalla, jolloin saan rauhassa syödä iltapalaa ja katsoa telkkaria. Ennen olisin tuonkin ajan vain murehtinut seuraavaa päivää, mutta en enää.

Yksi asia, jota 2017 ei ole eteeni tuonut, on selvä tulevaisuudensunnitelma. En edelleenkään tiedä, mitä toivon tulevilta vuosilta. Olen kuitenkin oppinut, että se on ihan okei. Kyllä kaikki selviää aikanaan.

Oikein opettavaista vuotta 2018 kaikille!

Kommentoi

Extreme Extreme-blogit
Extreme-blogit
Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2018 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle