Extreme

« Diagnoosi: muuttokuume | Ennakkoluuloista eroon »

Matkaopas Marrakechin kulttuuriin

Aihe Uncategorized, 18.11.2017 4:53, Peppi Kukkonen

Paahteisen kuuma, vilkas, taianomainen olisivat sopivia adjektiiveja kuvaamaan Marokon suurkaupunkia Marrakechia. Kahdeksan kaupungissa vietetyn päivän jälkeen voisin kutsua myös tuttavallisemmin kaupungiksi, jossa mikään ei mene odotetusti.

Jo ensimmäisenä päivänä opin, että turistia höynäytetään mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. ”Hei, muistatko minut, olen kokki hotelliltanne”, huutaa soukseilla, basaarialueella perään mies eräästä kaupasta koittaen saada meitä liikkeeseensä. Yhdestä liikkeestä päädyn ostamaan kaksi pullollista porkkanaöljyä, good price, ja mukaan myyjä heittää pullon arganöljyä puolella hinnalla siitä, mitä hän alunperin pyysi. Huomaan seuraavaksi, että öljyjä myydään joka nurkan takana, laatu vaihtelee suoraan hinnan mukaan. Arganöljyjä kaupungista löytyy joka lähtöön, täytyy siis tietää tarkkaan, mitä öljyltä pitää vaatia. Ostan muutaman päivän myöhemmin pullon, joka on puolet ensimmäistä pulloa pienempi ja puolet kalliimpi.

Toisena päivänä pääsin jyvälle taksikulttuurista. Pardon, en ymmärrä, sanoo kuski yrittäessäni pyytää laittamaan hintamittaria päälle. 50 dirhamia (n. 5e) vanhasta kaupungista uuteen kaupunkiin, kaksinkertainen summa kuin mitä paikalliselta pyydettäisiin. Auringonlaskun jälkeen pysäyttäessämme taksin takaisin Gueliziin, vanhaan kaupunkiin, hinta olikin yllättäen 100 dirhamia. Ottaessamme taksin puolestaan hienosta italialaisesta ravintolasta riadimme vieressä sijaitsevaan viiden tähden hotelliin hinta oli puolestaan 150 dirhamia. Parin yllätyksen jälkeen aloin tarjoamaan ensimmäisenä 50 dirhamia paikasta A paikkaan B, johon kuskit tarttuivat ilomielin.

Riadimme vierestä löytyy hedelmäkoju, josta olemme uskollisesti ostaneet sitrushedelmiä miltei joka päivä. 10 dirhamia, sanoo myyjä pilke silmäkulmassa punnittuaan hedelmät ja heitettyään perään pari luumua. Toisen myyjän ollessa paikalla tämä pyytää samasta satsista 5 dirhamia. Epäilemme, että vaaka ei ole aikoihin näyttänyt numeron numeroa.

Suurin uhka kaupungissa on ehdottomasti liikenne, joka on täysin ennalta-arvaamaton. Kaistamerkinnät ovat teissä kuin muodon vuoksi, ihmiset puikkelehtivat autoillaan ja mopoillaan mihin koloon vain mahtuvat ja kaistoja tuntuu olevan siellä viisi, missä lain mukaan pitäisi olla kaksi. Sama juttu suojateiden kanssa. Kun Suomessa suojatiet ovat kävelijän tuki ja turva, täällä liikennekaaoksen keskellä suojatie tuntuu olevan vain tienylityspaikka muiden joukossa. Valoihin pysähtyneiden ajoneuvomerien välistä esimerkiksi vaikuttaa superhyvältä idealta lähteä puikkelehtimaan leveän autotien yli, valojen vaihtuessa tulee vaan pikkasen kiire meren lähtiessä vyörymään eteenpäin.

Viimeisenä täytyy mainita retki, jolloin mausteiden osto sai pienimuotoisen juonenkäännöksen. Onko kukaan varoittanut, ettei pohjois-Afrikassa kannata nuuskaista paikallisen poppamiehen mielenkiintoisen näköistä sekoitusta vahvantuoksuista minttukristallia ja teepurujen näköistä hässäkkää? No, sekin tuli kokeiltua. Katselin maustesekoituksia, kun pienimuotoisen liikkeen myyjä laittoi toisen ovista kiinni ja aloitti esittelemään meille luonnon omia parannuskonsteja. Ennen kuin edes tajusimme, hän laittoi pienen harson sisään superraikkaalta tuoksuvaa minttukristallia sekä oudonnäköisiä puruja ja laittoi sieraimiimme. Auttaa nuhaan ja kuorsaukseen, mies sanoi. Seuraavana yönä kuorsasin kuulemma, ensimmäistä kertaa siis moneen vuoteen. Poikaystävä puolestaan sai nuhan.

Olimme naureskelleet, kuinka mikään stereotypisista varoituksista ei ollut pitänyt paikkaansa, kunnes viimeisenä iltana taksista noustessani kuului perään ”Oohlalaaa! Bonjour! Bellaaa!” ja mummeli puolestaan ajoi poikaystäväni varpailta mopolla.

Loma itsessään on ollut erittäin ihana, mutta yllätyksiä on tullut joka tuutista viikon ajan. Suomessa ovat itsestäänselvyyksiä esim. taksien hinnat, matka= tietty summa, mutta täällä päin tuntuu, että jokainen asia menee hieman ohi kaavan. Olen aina osannut pitää puoleni ja hoitanut asiat omalla tavallani, mutta tällä kertaa on pakko myöntää, että tämä kaupunki on vetänyt minua kuin pässiä narusta.

Kommentoi

Extreme Extreme-blogit
Extreme-blogit
Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle