Extreme

« Säästäminen on valintoja ja tunteita | Joulukauden (salainen) avaus »

Älkää laiminlyökö nimipäiväänne

Aihe Uncategorized, 14.10.2017 9:24, Saana Sjoblom

Tulin ajatelleeksi nimien merkitystä näin kolme päivää ennen nimipäivääni. Tuntuu siltä, että syntymäpäivää ylistetään aina paljon enemmän kuin päivää, joka on kalenterissa merkitty juuri itselle ja kaimoille. Tänä vuonna en aio laiminlyödä Saanan päivää. Kuinka paljon nimeni minulle merkitseekään?

Nimi on yksi identiteettini merkittävimmistä tekijöistä. Kokonaisuudessaan se kertoo itseni esittelyn sijaan myös kansalaisuudestani ja suvustani. Me kaikki omaksumme nimemme varmasti niin hyvin, että huomiomme herää aina kuullessamme kutsuttavan meitä tai kaimojamme. Itse olen ainakin havahtunut väkijoukossa siihen, kun luulen jonkun puhuvan minulle samannimisyyden takia.

Pidimme yläasteella harjoituksen, jossa jokaisen tuli kertoa jotain omasta nimestään. Monet myönsivät käyttävänsä etunimensä sijaan eri kutsumanimeä, kun taas jotkut murehtivat vanhanaikaisista, suvussa kiertäneistä toisista nimistään. Meillä kaikilla on itsemme esittelevä nimi – pidämmepä siitä tai emme.

Nimillä ja nimityksillä voi olla mitä kummallisimmat taustat. Sain esimerkiksi lempinimeni viettäessäni vaihto-oppilasvuotta Yhdysvalloissa, jossa amerikkalaiset eivät osanneet lausua Saanaa. Minua luultiin jonkin aikaa ääntämisvirheiden takia jopa Samanthaksi, joka muotoutui sitten myöhemmin lempinimeksi ”Sam”. Uuteen kutsumanimeen totuttelu vei aikansa, mutta kotiin palatessani ikävöin USA:han jäänyttä uutta minääni.

Etunimeni on suvussamme ainokaisensa, mutta toisen ja kolmannen nimeni olen saanut monien muiden tavoin vanhemmilta sukupolvilta. Vaikka halusin nuorempana trendikkäämmän uutuusnimen, olen oppinut arvostamaan perinteisen kokonimeni rytmikkyyttä. Jopa se, että sukunimeni lausutaan jatkuvasti väärin – kirjoittamisesta puhumattakaan – on minulle nykyään tärkeää.

Syntymäpäiväänsä ei voi valita, mutta nimipäivämme on ensin kiinni vanhempiemme päätöksestä ja myöhemmin kenties omastamme. On rikkaus saada tulla kutsutuksi sillä nimellä, jonka kokee omakseen. Kaikki nimet eivät kalenterista löydy, mutta 17.10. vietän mielelläni Saanan päivää, vaikkei sen kunniaksi olekaan tapana juhlia tai saada lahjoja. Jäävätköön ne ylistykset odottamaan syntymäpäivääni, mutta tulevana tiistaina en laiminlyö päivää, joka kuuluu vain minulle ja kaimoilleni.

Kommentoi

Extreme Extreme-blogit
Extreme-blogit
Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle