Extreme

« Entinen ikisinkku täällä hei | Säästäminen on valintoja ja tunteita »

Paras kaverini puhelin

Aihe Uncategorized, 30.9.2017 0:34, Oona Oikarinen

Olen alkanut viime aikoina pohtia, onko kännykänkäyttöni enää järkevissä mitoissa. Toki nykypäivänä lähes kaikilla minun ikäisilläni kännykkä on koko ajan jollei kädessä niin ainakin käden ulottuvilla. Se ei kuitenkaan automaattisesti tee siitä järkevää tai terveellistä. Mietinkin, onko jatkuva kännykänkäyttöni - jokainen selaamani kuva Instagramissa, jokainen lähettämäni yhden emojin viesti - todellakin tarpeellista, vai voisiko sitä karsia. Minulla on kuitenkin usein tapana tehdä valintoja kaikki tai ei mitään -periaatteella. Pohdintani eteni siitä, miten kännykänkäyttöäni voisi vähentää, siihen, mitä tapahtuisi jos luopuisin kännykästäni kokonaan.

Juuri opiskelijaelämän aloittaneena voin sanoa, että ainakin jäisin paitsi monista opiskelijatapahtumista. Facebook on muutenkin iso aukko somesivistyksessäni, ja viihdyn siellä huonosti. Valitettavasti lähes kaikista juhlista, sitseistä ja pitsailloista ilmoitetaan Facebookissa, ja ilmoittautumisen pitäisi tapahtua jo saman päivän aikana. Toimiihan Facebook toki tietokoneellakin, mutta konetta tulee avattua huomattavasti kännykkää harvemmin. Whatsappissa kaverini usein onneksi muistuttelevat kaikesta, mikä minulta menee ohi. Kännykättömänä pysyisin vielä huonommin mukana opiskelijariennoissa.

Opiskelijaelämääkin enemmän kärsisi parisuhteeni, joka tällä hetkellä on kaukosuhde. Tapaamme noin kahden viikon välein, mutta on mukavaa kun välipäivinä kännykkä mahdollistaa yhteydenpidon jatkuvasti, helposti ja reaaliajassa. Ilman puhelinta parisuhteeni olisi sähköpostien ja kirjeiden varassa, mikä saattaisi hyvinkin nopeasti johtaa toisen osapuolen kiinnostuksen ja kärsivällisyyden loppumiseen. Toki voisin aina soittaa vuokraemäntäni lankapuhelimella, mutta uskon, että maratonpuhelut ulkomaille (olinpaikkani on tällä hetkellä Ruotsi) tulisivat kohtalaisen kalliiksi.

Joutuisin kantamaan mukanani aina huomattavasti enemmän tavaraa. Näin netissä videonpätkän, joka havainnollisti hienosti sitä, mitä kaikkea mahtavaa kännykällä voi nykyään tehdä. Videolla kuvattiin työpöytää vuosien vaihtuessa, ja pikkuhiljaa tavarat hävisivät työpöydältä ja muuttuivat sovelluskuvakkeiksi puhelimen näytölle. Esimerkiksi yliopistolle lähtiessä pitäisi mukana olla laskin, mahdollinen mp3-soitin (onko moisia vielä olemassa?), tietokone, rannekello, muistio, kalenteri, sanakirja, Uppsalan kartta, bussiaikataulu, paperinen lukujärjestys ja niin edelleen.

Ihmisten tapaamisesta tulisi työlästä. Ei olisi mitään keinoa esimerkiksi ilmoittaa kaverille, että satun juuri nyt pyörimään vailla tekemistä keskustassa ja kysyä, haluaisiko hän sattumalta nähdä. En voisi mitenkään ilmoittaa olevani myöhässä tapaamisista. Lounastreffit ja illanvietot pitäisi sopia paljon etukäteen, ja mitään spontaania olisi vaikea tehdä. Lisäksi monet viralliset asiat, kuten ajan varaaminen kampaajalle tai terveyskeskukseen, toimivat soittamalla. Ylimääräistä aikaa kyllä ilmestyisi huomattavasti, kun turhan sovellustenselailun ja pelien pelaamisen lisäksi myös ihmiskontaktit jäisivät pois.

Enemmän tai vähemmän valitettava totuushan on, että elämä ilman kännykkää olisi työlästä ja yksinäistä ja johtaisi nopeasti ainakin jonkinasteiseen syrjäytymiseen ja erakoitumiseen. Olen kuitenkin kasvaessani saanut kuulla eri lähteistä kännykän aiheuttamasta säteilystä, univaikeuksista, rannekanavan oireyhtymästä ja muista vastaavista terveysongelmista. Tulevaisuus, jossa kaikki kävelevät kadulla nenä kiinni luurissaan, ei kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta pitkällinen pohdintani johti siihen tulokseen, että jotakin sellaista kohti ollaan matkalla. Kännykkä on jo nyt esine, josta minun olisi luultavasti kaikista vaikein luopua, mutta - miten paljon se kontrolloi elämääni vaikkapa kymmenen vuoden päästä?

OONA OIKARINEN

Kommentoi

Extreme Extreme-blogit
Extreme-blogit
Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle