Extreme

« Uimaranta vai yo-kirjat? | “Vielä on kesää jäljellä” »

Välivuosikammo

Aihe Uncategorized, 10.7.2017 19:14, Oona Oikarinen

Olen edelleen epävarma ensi vuodesta. Olen hakenut opiskelupaikkaa ja olen sellaisen luultavasti saamassa, mutta se on Ruotsissa, enkä tiedä uskallanko loikata Itämeren yli sinne nyt kun kaikki on niin hyvin täällä Suomessa. Olen melko varma siitä, että ala on oikea, mutta riittääkö ”melko varma”?

Kun keväällä piti hakea opiskelemaan, olin keskellä yo-ruljanssia ja lopen uupunut abivuodesta. Halusin opiskelemaan lääketiedettä, mutta en olisi millään jaksanut alkaa ylioppilaskirjoitusten jälkeen enää lukea Suomen yliopistojen pääsykokeisiin. Päätin hakea Ruotsiin, Uppsalaan tai Tukholmaan, koska sinne haetaan todistuksilla ja omani näyttivät riittävän hyviltä. Ruotsin yliopistot kuitenkin muuttivat hakusysteemiä suomalaishakijoiden osalta siten, että hyvän sijaan pitäisi valmistua lukiosta lähes täydellisin paperein saadakseen opiskelupaikan.

Menin paniikkiin. En oikein olisi ehtinyt enää valmistautua Suomen pääsykokeisiin, sillä olin lähdössä kirjoitusten jälkeen melkein kuukauden matkalle. En tiennyt, haluanko hakea muihin kaupunkeihin Ruotsiin, sillä Uppsalaan ja Tukholmaan on vaikein päästä ja muihin kaupunkeihin minulla oli kuitenkin mahdollisuuksia. Täällä kotimaassa oli (ja on) kaikki hyvin: poikaystävä ja hänen kanssaan yhteinen asunto, kavereita, perhe ja niin edelleen.

Olisin tarvinnut lisää harkinta-aikaa. Silti sana ”välivuosi” kuulosti kirosanalta. Ajattelin, että se olisi merkki epäonnistumisesta ja siitä, etten päässyt sille alalle mille halusin. Ajattelin, että minä, joka en muutenkaan ole ikinä osannut pysähtyä, kuolen tylsyyteen jos lojun vuoden toimettomana. Välivuosi tuntui viimeiseltä vaihtoehdolta. Nyt, kun odottelen torstaina julkaistavia tuloksia Ruotsista enkä edelleenkään tiedä, otanko paikan vastaan, kadun syvästi etten valinnut välivuotta.

Tällä hetkellä vuosi aikaa itselleen kuulostaa ihanalta. Voisin lähteä au pairiksi, matkustella muuten vaan, jäädä tähän asuntoon poikaystäväni kanssa, aloittaa vihdoin jonkin uuden harrastuksen… Alan vihdoin ymmärtää, ettei välivuosi suinkaan ole mikään viimeinen vaihtoehto, vaan se tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa vihdoin monta sellaista unelmaa, joihin ei muuten ikinä olisi aikaa tarttua. Lisäksi se tarjoaa lisää peliaikaa: tiedän monia, joiden tulevaisuuden suunnitelmat ovat kääntyneet välivuoden aikana päälaelleen. Lukion jälkeen olemme vielä niin nuoria ja epävarmoja ja kuuntelemme liikaa ystävien, sukulaisten ja median ääniä – välivuosi tarjoaa vielä yhden vuoden aikaa aikuistua ja muodostaa omat mielipiteensä. Olemme vielä niin nuoria, ettei haittaa, vaikka niitä pitäisi kaksikin. Tai neljä.

Aikailen luultavasti pitkään torstaina ”otan opiskelupaikan vastaan” –nappulan kohdalla. Välivuosikammoni alkaa nimittäin pikkuhiljaa helpottua.

Oona Oikarinen

Kommentoi

Extreme Extreme-blogit
Extreme-blogit
Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle