Extreme

« Elokuva-seikkailu: Villi sydän | Jatkuva lähtölaskenta »

Kuuden päivän paastokuuri

Aihe Uncategorized, 17.6.2017 0:20, Oona Oikarinen

Löysin Youtube-kanavan, jonka ylläpitäjä paastosi kuukauden verran pelkällä vedellä, treenaten samalla ja muuttuen ylipainoisesta hyväkroppaiseksi nuorukaiseksi. Olin suunnitellut itse paastoa jo muutama vuosi aikaisemmin, ja nyt aloin tosissani perehtyä ideaan netissä. Paastosta lupaillaan kaikenlaista: ärtyneet suoliston limakalvot saavat levätä, silmät ja iho kirkastuvat, unenlaatu paranee ja olosta tulee muutenkin kevyempi. Ennen kaikkea paasto toimii kickstartina terveellisempiin elämäntapoihin, ja se on jotain mitä tosiaankin kaipasin. Itse paaston aikana pudonneet kilot tulevat yleensä heti takaisin, mutta minä näin paaston mahdollisuutena osoittaa itselleni, että itsekurini riittää moiseen. Vuosia olen yrittänyt elää terveellisemmin, mutta epäterveelliset elämäntavat ovat yleensä vaivattomampia ja niihin on helppo retkahtaa takaisin.

Yhdistelin internetin paastovaihtoehdoista itselleni sopivan: join vettä, vihreää teetä ja päivittäin hieman Bionan tuorepuristettuja mehuja. Kaverini väitti, että paaston raja on 50 kilokaloria päivässä, mutta saatoin saada mehuistani joinain päivinä hieman enemmän. En kuitenkaan koskaan ylittänyt sataa kaloria. Hieman fuskasin: hunajan sanottiin tepsivän nälkäoireisiin, kuten vatsakipuihin ja pahoinvointiin, joten niinä muutamana kertana kun teetä join, lisäsin myös hieman hunajaa.

Aloitin paastoni maanantaina, ja kuten lupailtiin, ensimmäinen ja toinen päivä olivat pahimpia. Maanantaina nälkä kalvoi vatsaa (jos rehellisiä ollaan, niin nälkä kyllä kalvoi päivittäin, siihen vain tottui) ja tiistaina voin pahoin ja päätä särki. Iltaan mennessä oloni kuitenkin helpottui ja keskiviikkona se oli täysin normaali. Olin hämmentynyt: miten ihmiskeho voi olla täysin toimintakykyinen, vaikkei se saa lähes mitään ravintoa? Kävin shoppailemassa, pyörälenkillä ja baarissa istumassa iltaa, mutta heikko ja voimaton olo iski ainoastaan kerran, neljännen päivän aamuna. Eräs ystäväni tokaisi sen olevan varmaan asennekysymys: jos joku jäisi suunnittelematta ilman ruokaa kuudeksi päiväksi, olisi tilanne varmasti toinen.

Kirjoitan tätä perjantaina, viidennen päivän iltana, ja olen jo nyt hämmästynyt suorituksestani. Kiusauksia on ollut: kävin työporukan grillajaisissa, dippi-illassa ja kansainvälisten markkinoiden herkkutuoksuissa pyörimässä. Viidennen päivän ilta oli ruuanhimon suhteen pahin: ajatus siitä, että saisin upottaa sipsin dippikulhoon ja rouskuttaa menemään - edes sen yhden sipsin - oli miltei vastustamaton. Selvisin, ja se tuntuu äärimmäisen palkitsevalta. Myhäilin tyytyväisenä työkavereiden sanoessa, että olen hullu ja että he eivät ikinä pystyisi. Olin töissä kahtena päivänä, ja selvisin ongelmitta, vaikka mukana olikin varmuuden vuoksi vesimelonieväät työni fyysisyyden takia.

Kun tämä julkaistaan, on paastoni viimeinen päivä, jonka siirsin sunnuntailta lauantaille, sillä haluan ehtiä ostelemaan kaikenlaista Kansainvälisiltä markkinoilta. Tänään illalla päätän paastoni, ja aion syödä niinkin juhlavan aterian kuin vesimelonia, dippivihanneksia ja ehkä pienen siivun leipää. Vaikein osa minulle tulee varmasti olemaan paastosta poistuminen: keho huutaa rasvaa ja suolaa, ja ajatus kokonaisen pitsan suuhun ahtamisesta tuntuu taivaalliselta. Syöminen on kuitenkin aloitettava varovasti kasviksilla ja hedelmillä, ja esimerkiksi lihaa ja kalaa ei saa syödä vielä ainakaan neljään päivään. Jo tuo yksi leipäsiivu ei ihan sovi kaavaan, mutta ajatus paahdetusta ruisleivästä tuntuu äärimmäisen houkuttelevalta.

Paaston aikana opin kuuntelemaan kehoani täysin uudella tavalla. Yritin tunnustella, miten suolistoni toimii, miten helposti väsyn ja meneekö päänsärky pahempaan vai parempaan suuntaan. Ymmärsin, että näin sen pitäisi aina olla: ravinnon tulisi olla kehoani varten, ei omia mielihalujani varten. Toki mielihaluille saa aina välillä antaa periksi, mutta ruokavalion laadusta ei tulisi laistaa vain laiskuuden ja mukavuudenhalun takia. Painoa putosi muutama kilo, mutta se ei ollut tässä päätarkoituksena. Ylitin itseni. Kerta toisensa jälkeen tuijotin ruokaa - ihania, lämpimiä croissantteja, markkinoiden aasialaisia wok-ruokia ja äitini syömää tuiki tavallista juustosämpylää - himoiten ja kielsin sen itseltäni. Haluan uskoa, että ehkä pystyn tähän jatkossakin.

Mieltä lämmittää myös hieman litistynyt vatsa, vaikka se olisikin vain tilapäistä. On ihanaa nähdä tulosta viidessä päivässä: se kertoo, että vuosien mittaiset ruokavalion muutokset voivat johtaa vaikka mihin. Paastoaminen ei ole millään tavalla miellyttävää, mutta varsinkin kaltaiselleni mukavuudenhaluiselle laiskamadolle se on toiminut hyvänä opetuksena. En olisi uskonut kirjoittavani tätä, mutta saatan jopa kokeilla uudestaan joskus. Ajatus syömisestä tuntuu tällä hetkellä kuitenkin niin hyvältä, että itkettää. Tiistaina, jos uskallan, aion ehkä joka tapauksessa syödä sen pitsan.

OONA OIKARINEN

Kommentoi

Extreme Extreme-blogit
Extreme-blogit
Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle