Extreme

« Ei vielä koulun penkille | Lomalle viimeinkin »

Takaisin toiseen kotiin

Aihe Uncategorized, 12.5.2017 23:56, Oona Oikarinen

Vaihto-oppilasvuosi on yhtä suurta tunnemyrskyä, johon ei voi etukäteen valmistautua, vaikka siihen kuinka paljon apua ja neuvoja saisikin. Kotoa lähteminen on vaikeaa, uuteen kotiin asettautuminen on vaikeaa, uuden kodin hyvästeleminen on vaikeaa ja alkuperäiseen kotimaahan palaaminen on vaikeaa. Sain vihdoin tilaisuuden palata vaihtomaahani Ecuadoriin kahden vuoden jälkeen, ja tällä kertaa olin valmistautunut tunnemyrskyyn. Olin kuullut muilta vaihto-oppilailta, että kotiinpaluu ei enää tunnu samalta, kun kaikki on muuttunut vaihtovuoden jälkeen. Olo saattaa tuntua tyhjältä ja unohdetulta. Ystävät ovat muuttaneet muihin kaupunkeihin. Oma huone on sisustettu uudelleen. Tilanne voi olla myös päinvastainen: vaihtomaahan haluaisi jäädä taas elämään ja sen hyvästeleminen on jopa pahempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Olin varautunut kaikkeen, ja varoittanut mahdollisesta tunnemyrskystä myös ystävääni, joka matkusti mukanani.

Tunnemyrsky jäi kuitenkin saapumatta. Tietysti itkin nähdessäni jälleen perheeni ja hyvästellessäni heidät muutaman päivän päästä, mutta siinä välissä oloni oli hämmentävän normaali. Oli kuin Ecuador olisi odottanut minua nämä kaksi vuotta. Ystäväni olivat ennallaan ja vitsailivat samoista asioista kuin kaksi vuotta sittenkin - nyt he vain asuivat pääkaupunkiseudulla opiskelemassa. Perheeni kohteli minua edelleen kuin perheenjäsentä, ihmiset tunnistivat minut vanhempieni rautakaupassa, konservatoriolla, jopa vakkarijäätelöbaarissamme. Olin pelännyt, että kaikki olisi jatkunut eteenpäin kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan. Sen sijaan Ecuadorissa oli edelleen minun kokoiseni aukko, johon minun oli helppo loksahtaa takaisin.

Erilaisia vaihtovuosia on yhtä monta kuin meitä vaihto-oppilaita. Siksi kai on ihan okei, ettei kotiinpaluu ollutkaan mitenkään erityisen vaikea tai erityisen tunteikas. Kotiinpaluu oli kuitenkin mielenkiintoinen muistutus siitä, minkälaisen tunnesiteen täysin vieraaseen kaupunkiin ehtii vuodessa muodostaa, tai miten vajaassa vuodessa ehtii jo rakentaa itselleen täysin uuden ja erilaisen elämän. Palasin samantien vanhoihin rutiineihini: söin aamupalaksi äidin tekemää hedelmämehua ja paistoin munia, mitä en koskaan Suomessa tee. Matkustin taksilla ja keskustelin huolettomasti taksikuskien kanssa. Annoin kylpyhuoneessa majailevien hämähäkkien olla siellä, sillä ne pyydystivät hyttysiä verkkoihinsa. Kaikki oli hämmentävän helppoa ja vaivatonta.

Jet lagia lukuunottamatta kotiinpaluukin oli helppo. Ecuador jatkaa taas eteenpäin rullaamista. En tiedä, milloin pääsen seuraavaksi palaamaan, ja se pelottaa: entä jos Oonankokoinen aukko kuroutuu umpeen ajan myötä? Entä jos ensi kerralla sukeltaminen takaisin vaihto-oppilasvuoteni elämään ei enää onnistukaan? Veljet ja siskot ja heidän lapsensa ovat silloin jo vanhoja, muistavatko he minua enää? Ehkä tunnemyrskyn aika onkin vasta silloin. Nyt voin onneksi muistella kotia lämmöllä ja elää siinä toivossa, että sinne palaaminen on helppoa vielä jatkossakin.

Oona Oikarinen

Kommentoi

Extreme Extreme-blogit
Extreme-blogit
Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle