« Vanha, vanhempi, minä? | Päässä mustaa ja valkoista »

Kuin kävelevä leimasin

Aihe Uncategorized, 14.9.2012 20:15, Jessi Ristilä

Ihmiset ovat osanneet jo vuosikaudet todistella toisilleen, kuinka helppo laji tuomitseminen on. Ah, sitä vallan tunteen määrää, kun saa heittää tuntemattoman ihmisen niskaan kasan ennakkoluuloja ja stereotypioita. Hei, sinähän olet juuri sellainen, mitä kuvittelen sinun olevan. Ja minähän en ensivaikutelmaani sinusta ala muuttaa, vaikka avaisitkin suusi. Jep, itsekin satunnaisesti syyllistyn edellämainittuun, vaikka yritänkin sitä välttää. Ulkonäön perusteella luotua ennakkokäsitystä pahempi on kuitenkin huhupuheilla saatu otsaleima. Se pirulainen pysyy pidempään eikä lähde noin vain.

Olen aina rakastanut vertauskuvia, joten tässäpä uusi sellainen. Mielestäni ulkonäön perusteella tehty ennakkokäsitys vieraasta ihmisestä on kuin ottaisi takataskustaan musteleimasimen ja koristelisi hänen otsansa esimerkiksi sanoilla: ”ylimielinen”, ”kevytkenkäinen” tai ”luuseri”. Muste pysyy hetken, mutta kuluu kuitenkin ajan myötä pois. Jos kovin käyttää saippuaa ja voimaa, se lähtee nopeammin. Teoilla saatu leima otsassa ei suinkaan ole mustetta, vaan lähinnä polttomerkillä tehty tuotos. Se ei lähdekään noin vain.

Stereotypioita on ihanaa kumota, mutta välillä ne valitettavasti pitävät paikkansa. Joskus (ketään kuitenkaan puolustelematta) eräät menevät kuitenkin vähän liian pitkälle, kun esimerkiksi omalta ihastukselta kolahtavaa pakit päin näköä. On vähän liian helppoa ottaa taas se ihana leimasin käteen ja tökätä jokaisen sydäntensärkijän tai idiootin otsaan esimerkiksi: ”narsisti”. Hei come on, ei jokainen susi syö punahilkkoja aamupalaksi.

Jätäthän siis leimasimesi ja polttorautasi seuraavalla kerralla suosiolla kotiin, jooko? Kukkahattutäti kiittää ja kuittaa.

Kommentoi