« Hiustenhalkomista | Kuin kävelevä leimasin »

Vanha, vanhempi, minä?

Aihe Uncategorized, 13.9.2012 20:03, Sanni Salonen

Kun olin viisitoista, ajattelin että siinä vaiheessa kun olen kaksikymmentä, olen jo tosi vanha. Kuvittelin saavuttaneeni vaikka mitä upeaa. Vähän niin kuin jenkkileffoissa, joissa yliopistoikäiset on yleensä jo julkkiksia, rakastuneita, rikkaita ja sitten ne elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka.

Jostain syystä täyttäessäni kaksikymmentä, elämässäni ei ollut tapahtunut mitään erityistä. Minuun kuitenkin iski ikäkriisi. Minähän siirryin elämäni kolmannelle vuosikymmenelle, herrajumala, minä olen vanha! Kahdeksantoistavuotispäivää odotetaan kuin kuuta nousevaa, sen jälkeen alkaakin alamäki ja kaksikymppisen jälkeen ei taidakaan olla enää mitään odotettavaa.

Ikä on suhteellinen käsite ja suhtautuminen siihen riippuu paljolti omista ikävuosista. Tällä hetkellä ajattelen, että kun olen kaksikymmentäviisi, niin silloin jos koskaan olen vanha. Kun olen kaksikymmentäviisi, veikkaan, että kolmekymppiset ovat mielestäni ikäloppuja ja niin edelleen. Haluaisin oppia ajattelemaan kuin Aira Samulin ja kokea itseni ikinuoreksi iästä riippumatta. Toki haluaisin myös Airan tavoin tuntea itseni hyvännäköiseksi minihameessa. Ehkä jonain päivänä vielä opinkin. Mutta siihen asti ajattelin tästä lähtien aina täyttää kaksikymmentä uudelleen ja uudelleen.

P.s. Tämä postaus on omistettu eräälle ystävälleni, joka juhlii tänään syntymäpäiväänsä. Paljon onnea ja tervetuloa meidän ikäloppujen joukkoon!

Kommentoi