« Nainen, 17, ilonpilaaja | Testaa itsesi! »
Aihe Uncategorized, 17.8.2012 18:39, johanna.puustinen
Tietokoneet ovat vihanneet minua tällä viikolla. Sähköposteja ja blogimerkintöjä on hävinnyt bittiavaruuteen, jatkuvat kaatumiset ja jäätymiset ovat koetelleet hermojani ja huomasin upouuden pöytäkoneeni tuulettimen keränneen uskomattoman paljon pölyä syövereihinsä muutamassa viikossa. Ulkoinen kovalevyni sanoi itsensä irti toimestaan. Langaton näppäimistöni sammuu tämän tästä ilman minkäänlaista syytä.
Elektroniikan oudot käyttäytymismallit eivät rajoitu tietokoneisiin. Herään lähes joka yö siihen, kun televisioni menee itsestään päälle siitä huolimatta, että kaukosäädin on pöydällä, ja älypuhelimeni käyttäytyy useimmiten kuin väärällä jalalla sängystä noussut teini. Tuntuu, että lähetän aika ajoin jonkinlaista säteilyä, joka saa kaiken ympärilläni olevan teknologian hermostumaan. Äitini on valittanut samaa jo vuosia. Ehkä se on periytyvää?
Toisaalta minun on vaikea niellä ajatusta siitä, että vika voisi olla käyttäjässä. Olen aina pitänyt itseäni keskivertoteinityttöä näppärämpänä tietokoneiden käyttäjänä. Opinhan sentään kirjoittamaan koneella ennen kuin osasin kirjaimet kunnolla ja olisin jo pikkuisena istunut mieluummin peliohjain kädessä sisällä kuin kirmannut ulkona muiden viisivuotiaiden kanssa. Puolustan raivolla asemaani itseoppineena pikkunörttinä, mutta minun täytyy kai silti myöntää, että oikeiden ongelmien edessä olen voimaton. Nauran ihmisille, jotka eivät uskalla asentaa koneelleen uutta nettiselainta, mutta en itse koskisi koneitteni sisuksiin edes pakon edessä.
En siis ymmärrä hienojen vempeleitteni fysiologiasta hölkäsen pöläystä, enkä ole kovin halukas oppimaan. Me kaikki tunnemme jonkun, joka pelkää ikkunan vahingossa pienennettyään tuhonneensa koko koneen. Sama ilmiö toistuu, kun minun täytyy kytkeä johtoja tai vaihtaa näytönohjainta. Olen toivoton, vaikka en sitä tahdokaan uskoa. Ehkä olen laiminlyönyt koneitteni hyvinvoinnin niin täydellisesti, että ne ovat nyt liittoutuneet vallankumoukseen? Jos näin on, puren hammasta ja toivon, että vaihe menee ohi.
Onkohan työväenopistolla “piirilevyjä pahka-aivoille”-tyyppistä kurssia tänä syksynä? Voisin harkita ilmoittautumista.