« 31 päivää | Informaatioteknologian vastarinta »

Nainen, 17, ilonpilaaja

Aihe Uncategorized, 11.8.2012 6:00, johanna.puustinen

“En mä tiedä jaksanko mennä sinne tänään…”

“No älä jaksa, kävisit säkin kerrankin jossain!”

“Miten niin kävisin jossain? Tää on mun ensimmäinen vapaailta tällä viikolla!”

“Siis jossain bileissä.”

Tämä on suora lainaus muutama viikko sitten käymästäni keskustelusta. Täytyy myöntää, etten ehkä ole tyypillinen bile-eläin. En juo alkoholia enkä polta, mutta se ei tarkoita, etten osaisi pitää hauskaa vaikka seurueeni olisikin nauttinut vettä vahvempaa. Seinä tulee vastaan vasta siinä vaiheessa, kun muut ihmiset alkavat olettaa, etten pysty nauttimaan elämästäni.

Suurin osa uusista tuttavuuksista kohtelee minua kuin kummajaista. Ootsä joku uskis? Onks sul joku tauti? Ei, en ole. Eikä ole. En vain ole ikinä kokenut tarvetta alkoholille. Mikään ei kuitenkaan pilaa iltaa tehokkaammin kuin jatkuva drinkkien tuputtaminen, asian jatkuva päivittely ja siitä vitsaileminen. Lopulta löydän itseni mulkoilemasta muita figuratiivinen sukupuolielin otsassa ja totean jälleen kerran päätyneeni uhriksi itsensä toteuttavalle profetialle. Absolutisti pilaa muiden illan olemalla tylsä, koska kaikki muut ovat jo valmiiksi asennoituneet hänen tylsyyteensä.

Jaksan siis nykyään harvemmin lähteä kavereideni mukaan juhlimaan. Kesäloman ajan maanantai on uusi pikkulauantai. Elänkö elämääni tosiaan väärin, jos en ole jatkuvassa humalassa keskiviikosta sunnuntaihin? Harvoina heikkoina hetkinä saatan kyseenalaistaa valintani, yleensä pitkiä lauantai-iltoja yksin kotona istuessa. Menetänkö oikeasti jotain, kun en ramppaa jokirantaa edestakaisin siideri kädessä aamun pikkutunneille asti? Tuskinpa.

Vaikka asia on ulkopuolisen silmin ilmeisesti järjettömän vaikea käsittää, viihdyn paremmin kotona muutaman kaverin ja surkean B-luokan kauhuelokuvan kanssa. Pidän erityisesti siitä, että perjantai-illoistani jää mieleen muutakin kuin epäselvää kompuroimista. Hauskaa on se, että kukaan teinikänneistä nauttiva tuttuni ei ole ainakaan tähän mennessä kehdannut sanoa tylsistyneensä kuoliaaksi vietettyään viikonloppua kanssani. Kai selvinpäin olo on sittenkin ihan ok, vaikka muiden ilon tahtomattani pilaankin.

Kommentoi