« Ajaton | Miten blondin aivosolut kuolee? »
Aihe Uncategorized, 3.8.2012 22:43, Nelly Rauhala
Vuoriota haastatellessani aloin tuntea salaista halua
käsipainojen sekaan. Tunsin mielessäni hivenen hikisen tuoksun ja näin
silmissäni vastakkaisen sukupuolen jännittyneet rintalihakset. Pikkuinen kipinä
onnistui hikoiluttamaan kämmeniäni ja jalkani alkoivat hakeutua hienoiseen
jännitykseen. En kuitenkaan eksynyt salille samana iltana vaan tuttuun tapaan
siirsin asiaa huomiselle.
Jollain ovelalla keinolla siirrän hikoilun aina huomiseen.
Sen lisäksi kuntosalilla käyntini on liian usein jäänyt juurikin siihen
perinteiseen; kortti on tullut taskun pohjalle ostettua. Näyttäähän se tosi
kivalta ja houkuttelevalta, kun kaupassa viikonlopun (ja ihan arkipäivänkin)
karkkeja ostaessa vilauttaa vähän jäsenkorttia. Siinä tulee ihan sellainen olo,
että voi kun jaksaisi vielä reippailla sinne kotisohvalle asti.
Eipä siinä mitään, hienostihan se päivän hikilenkki tulee
suoritettua sohva-jääkaappi väliä juoksennellessa. Välillä tuntuu, että
mainostuottajat eivät tahdo meidän kuluttajien edes reippailevan. Ovat nimittäin mainoskatkot vaan entisestään
pidentyneet.
Kaikkihan tässä on kuitenkin vain allekirjoittaneen
urheilijoita kohtaan tuntevaa kateutta. Mitätön itsehillintä ja rakkaus ruokaan
eivät osallaan auta tippaakaan ’Nelly kesäkuntoon 2064’ – projektissa. Mutta
ehkä hei ostan jo huomenna sen salikortin ja sitten ehkä harkitsen aloittavani
sen salilla käymisen; - heti huomenna.