« Kohti Barcelonaa | Parasta kesä-Helsingissä »
Aihe Uncategorized, 21.7.2012 3:28, anni.pajari
Minä, kollegani ja kuvaaja hyppäsimme viime perjantaina TS:n autoon ja lähdimme metsästämään autoharrastelijoita juttuamme varten. Nousin kyytiin pelonsekaisen innostuksen vallassa. Olin varma, että asiantuntijat näkevät minusta heti, että kokemukseni autoista rajoittuu kyydissä istumiseen. Onneksi tehtävääni kuuluikin kyseleminen, joten tietämättömyyteni tuskin paljastuisi.
Innostunut tunnelma autossa latistui hieman etsintöjen osoittauduttua odotettua haasteellisemmiksi. Avulias Orikedon Shellin myyjä vihjaisi, että olemme liikkeellä hieman liian aikaisin. No, mitä muutakaan voi noviiseilta odottaa? Emme kuitenkaan olleet aikeissa luovuttaa.
Ajelimme ympäri Turkua ja bongasimme muun muassa hippejä, romanttisia paikkoja ja muuta jännää, josta olisi saanut tehtyä aivan oman juttunsa. Ajelijat tuntuivat kadonneen koko kaupungista, vaikka yleensä heihin ei voi olla törmäämättä ulkona liikkuessaan. Aikamme kierreltyämme aloin voida pahoin autossa istumisesta, ja epätoivo alkoi hiipiä mieleen.
Kun lopulta tärppäsi, se oli sen arvoista. Kaikki jututtamamme ajelijat hämmentyivät ensin tivatessamme autojen parhaita ominaisuuksia, mutta paljastuivat huippumukaviksi tyypeiksi, jotka vauhtiin päästyään esittelivät menopelejään antaumuksella ja rakkaudella.
Juttukeikka oli niin hauska, että ajellessamme takaisin Artukaisiin päin pohdimme Jessin kanssa, olemmeko jo auttamattomasti liian vanhoja liittymään ajelijoiden joukkoon. Nyt osaisimme käyttäytyä oikein saatuamme sisäpiirin tietoa, ja menisimme uskottavasti kokeneista kuminpolttajista. Jos saamme kerätyksi tarpeeksi rohkeutta, meidät saattaa siis bongata ensi viikonloppuna huoltsikan pihalta nojailemassa kärryyn ja hörppimässä eeässää.