« Sarkastista taikaa juhannusyössä | Ylpeänä eteenpäin! »
Aihe Uncategorized, 30.6.2012 3:56, anni.pajari
Olen aina ollut sitä mieltä, etten ole festari-ihmisiä, ja vannonut, etten tule koskaan nukkumaan teltassa. Olen äärimmäisen mukavuudenhaluinen, mitä sitä kieltämään. Toisaalta olen myös aina hokenut, että kannattaa tehdä asioita oman mukavuusalueensa ulkopuolelta, joten niin siinä kävi, että lähdimme ystävieni kanssa kolmeksi päiväksi Provinssirockiin. Majoittumisesta meinasi tulla kynnyskysymys, mutta jotenkin vain lupauduin telttailemaan, ja jollain kummallisella tavalla aloin jopa odottaa sitä. Stressaamiseen taipuvaisena kuitenkin pelkäsin erottuvani boheemin festarikansan keskeltä hermostuneena ensikertalaisena.
Kuten arvata saattaa: festareilla oli kuin olikin uskomattoman hauskaa, eikä kotiinpaluu innostanut. Pakko kyllä myöntää, etten ole koskaan arvostanut omaa sänkyä ja suihkua niin paljon kuin palattuani ryvettyneenä reissusta kotiin. Olin hyvin ylpeä itsestäni, kaltaiseni kontrollifriikki kävi sulavasti bajamajassa ja riehui muun festarikansan mukana! Ehkäpä joku jopa erehtyi luulemaan minua aidoksi festari-ihmiseksi?
Toisaalta kyllä hieman mietin, mitä se kertoo minusta, että telttaan uskaltautuminen on hurjinta mihin olen tänä kesänä uskaltautunut?