« Mestarileipuri oon! | Remontin tarpeessa? »
Aihe Uncategorized, 23.12.2009 21:06, Ronni Läpinen
Joulu, oli se sitten punssintuoksuinen idylli kuusen juurella tai ellottavaa pakkopullaa loputtomine rallatuksineen, on parasta aikaa suurvaltojen kilpavarustelulle. Jo vuosikausia tämä pyhäpäiväksi naamioitu kylmän sodan jäännös noudattaa samaa kaavaa: suurvallat tekevät listansa hankittavista välineistä ja toimittavat sen sitten ylemmille tahoille hyväksyttäväksi. Toiset vanhemmille ja viisaimmille, toiset salaperäiselle punanutulle, joka asustaa kiistellyllä raja-alueella Suomen ja Venäjän välissä.
Leikki leikkinä, mutta todellisuudessahan joulu on suurimmaksi osaksi suurvaltojen (lue: meidän ihmisten) kilpavarustelua keskenään. Toivotaan toinen toistaan suurempia lahjoja ja sitten vertaillaan niitä. Hävinneelle nauretaan tai ainakin hymyillään pilkallisesti selän takana. Vain tekopyhät väittävät, ettei heillä ole mitään lahjatoivomuksia. Kaikkihan sen tietävät: on autuaampi ottaa kuin antaa.
Ja jottei meno mene liian kliseiseksi, on pakko todeta, että joulun viehätyshän piilee juuri sen iki-ihanassa porvarillisuudessa. Mässäillään kuin Oiva Lohtander SAK:n paheksutuissa mainoksissa ja revitään lahjakääröjä sydämemme kyllyydestä!
Hyvää joulua, onnellista uutta vuotta ja ennen kaikkea rattoisaa kilpavarustelua!
RONNI LÄPINEN