« Paha kiertämään | Ananas ja kookos »

”Då i vårt mörka hus,

Aihe Uncategorized, 13.12.2008 2:02, mikko.peltonen

stiger med tända ljus, Sankta Lucia, Sankta Lucia.” Muuta en muistakaan Lucialaulusta, jota jouduin laulamaan kuorossa seiskaluokan Lucianpäivän juhlassa. Sinänsä hämmästyttävää, että muistan näinkin pitkän pätkän ruotsinkielistä laulua, vaikka olin opiskellut ruotsia tuolloin vasta muutaman kuukauden enkä ymmärtänyt sanoista hölkäsen pöläystä. Ääntämisenikin taisi olla melko karmeaa.

Kyllä me sama laulu suomeksikin laulettiin, mutta siitä en muista ensimmäistäkään virkettä.

Mitä minä tein joutuakseni laulamaan koko koulun edessä? Taisinpa saada musiikintunnilla laulukokeesta ysi miinuksen. Ysin ja kympin oppilaat pakotettiin kuoroon. Muistelen musiikinopettajaani lämmöllä: hän oli yksi mukavimmista opettajista, jonka olen tavannut. Mutta tuon pikku välinevarastossa suoritetun laulukokeen arvosanan asetan kyseenalaiseksi. Kuulostin varmasti kopin seinissä roikkuvien hämähäkkienkin korvissa naurettavalta laulaessani kimeällä, äänenmurroksen sorkkimalla äänelläni ”daa daa, daa da daa da, kiitää alla autostrada”. Ehkä musiikinopettajallani oli väliaikainen kuulovaurio tai jotain.

Nääh, ei se nyt niin traumaattinen kokemus ollut – seistä lavalla yrittäen muistaa uppo-outoja, ruotsinkielisiä laulunsanoja ja sitten päästää ne suusta ulos yrittäen olla juhlallinen ja vakava opettajien mieliksi ja samalla varoa visusti katsomasta kehenkään nauruun purskahtamaisillaan olevasta yleisöstä. Minusta koko koulun eteen pitäisi laittaa ne, jotka oikeasti osaavat laulaa. Ne, jotka omasta mielestäänkin osaavat laulaa, ehkä jopa nauttisivat laulamisesta. Ja juhlakin saisi vähän enemmän juhlallisuuden tuntua, kun kuorossa livertelisivät asiansa taitavat henkilöt.

Kommentoi