« Jees-miehen juttuja | Keräilijät, kerätkää itsenne! »

Maailman napa ja muut älyttömyydet

Aihe Uncategorized, 1.12.2007 18:55, mariko.landstrom

Olen aina ajatellut olevani järki-ihminen. Kuten Platonin ihmisihanne konsanaan uskoin pystyväni viileän järkeni avulla olemaan tunteellisen vähäisemmän maailman yläpuolella ja katsomaan sitä nenänvarttani pitkin. Harmistus olikin siis harvinaisen suuri, kun lopulta tajusin olleeni hyvin, hyvin väärässä.

Poikaystävälläni on tapana valittaa minulle siitä, että ensin vakuutan hänen olevan minun puolestani täysin vapaa lähtemään ulos kavereidensa kanssa, mutta sitten muutun surkeaksi ja alan kiukutella. Järkevä sielunosani ulvoo kuin jaloista roikutettu porsas toimintani epäloogisuudelle, mutta en voi mitään sille, että olen naurettavan mustasukkainen. Tunne, jota muuten suuresti halveksin.

Jopa vielä naurettavampia ovat ne tilanteet, jolloin esimerkiksi uskon vakaumuksellisesti tuulen olevan niin kova ja pureva vain ärsyttääkseen minua, joka en aamulla löytänyt lapasia. Järkevä minäni ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kuvittelen olevani maailman keskipiste. Nämä tilanteet tosin yleensä liittyvät ruuan puutteeseen, jolloin useimmiten vajoan tilaan, jossa minua ärsyttää aivan kaikki. Eikä huutava nälkä ole koulupäivän päätteeksi mikään harvinaisuus. Olin aivan samanlainen jo tenavana. Suureksi harmikseni vanhempani onnistuivat aina pilaamaan kiukkuni tökkäämällä puurolusikkahävittäjän nassuuni.

Yllätyksekseni tunteellinen elämä on kuitenkin paljon rikkaampaa ja hauskempaa kuin tarkan pohdinnan mukaan toimiminen. Sitä paitsi, jos käyttäytyisin aina loogisesti, olisin ennalta-arvattava. Eivätkä ennalta-arvattavat ihmiset kiinnosta ketään.

Kommentoi