Dirty Harri


Lasikuitu ei ole pensaskasvi Inkoosta

Veljeni on ortodoksi. Minä olen paskiainen.
Veljeni ei ole Pietari. Hän ei kalasta ihmisiä. Hän kalastaa kaloja Saaristomerellä. Lohta ja kuhaa, ahvenia ja lahnoja, kampeloita. Hän tekee perheelleen ruokaa. Hän pauloo itse verkkonsa.
Minä en tiedä kuinka nappi ommellaan paikalleen. Ostan häpeämättä muovikasseja. Asioin Turun kauppahallissa. En osaa tehdä ruokaa. Osaan seisoskella kädet taskussa ikkunan edessä.

Jos George Harrisonin laulun säkeet ”Living in the material world / can’t say what I’m doing here…” haluaa irrottaa kokonaisuudesta ja käsittää tahallaan väärin kuten minä, laulaa Harrison mottoani. Koska minullekaan ei ole selvinnyt, mitä täällä tekisin, olen ostanut lohduksi hiilikuituisen kilpapyörän.
Kerroin veljelleni, että se on tullut taivaasta. Universumi on sen luonut tähtien räjähdyksistä syntyneestä materiaalista Taiwanissa.
Raamattu ei tästä pukahda. Pikemminkin Kari Enqvistin Ensimmäinen sekunti ja David Gordon Wilsonin Bicycling Science.
Veljeksinä olemme solidaarisia ja ohjaamme toisiamme.
Siksi kerroin, ettei lasikuitu ole inkoolainen pensaskasvi, kuten hän todennäköisesti luuli. Ja että materiaalit hänen Degerö-purjeveneessään, jolla hän liikkuu vetten päällä, ovat kotoisin tähdistä.

Taivas yhdistää muutenkin meidät veljekset. Etenkin yötaivaan alla oleminen. Me ulvomme saariston talvikaamoksessa.
Emme duettona. Ulvonta on aina sooloesitys. Edellytyksenä on, että toinen ei ole mailla halmeilla. Ajatelkaa! Jäätynyt ulappa, tyhjät kesämökit, kuu!
Voi veljet mikä tilaisuus!
Epäilen silti, että veljeni suoritusta hillitsee hänen Sibelius Akatemiassa saamansa klassinen laulukoulutus. Olen kuullut hänen esittävän Schubertin liedejä, mutta eihän niihin tarvitse lisätä kuin oktaavi…
Olen sudempi, ja harjaantuneempi. Muutama kesä sitten olin lukemassa runojani  Sirkka Turkan kanssa. Kuhmon musiikkijuhlilla. Kuhmo nukahti puolenyön ja keikkamme jälkeen. Me emme, sillä oli aika uusille äänenavausharjoituksille.
Aamun torikahveilla ihmiset päivittelivät kuinka sudet olivat yöllä uskaltautuneet korvesta pogostalle.

Harri Nordell

  • Kirjoittaja on Turun Sanomien kulttuuritoimittaja ja runoilija. Tähänastiseen tuotantoon kuuluu viisi runokirjaa ja viimeksi on ilmestynyt (2011) Sanaliekki äänettömyydessä - Valitut runot 1980-2006 (WSOY). Runoja on palkittu ja käännetty monille kielille.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle