Ämpäriperunat

« Meni mies hiljaiseksi | Ämpäriperunoita from Finland »

Varsia monenmoisia - pitkää ja pätkää

Aihe Uncategorized, 20.5.2008 11:17, jonna.lankinen

Ämpäriperunarintamalla puhalsi viime viikolla melkoisen kylmä viima. Pakkasherra kävi visiitillä yhden jos toisenkin ämpärin suulla, mutta pureskeli vain muutamia tarkoin valittuja varsia.

Silläkin uhalla että kuulostan vahingoniloiselta idiootilta, totean että minunpa perunani vain pukkaavat edelleen tervettä vartta. Olen kohdellut niitä Arvo Ylpön neuvoin ja karaissut kylmää vastaan (huono selitys omalle laiskuudelle). Perunat ovat saaneet olla ulkona terassilla 24 h / vrk.

Kysyimme lehdessä myös teiltä lukijoilta, miten teidän perunanne ovat selvinneet pakkasista. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin, vaikka suurin osa olikin selvinnyt säikähdyksellä. Myös osa meistä toimittajista sai pakkaselta nenilleen.

Ensimmäisenä älähti Erja, joka kasvattaa ämpäriperunoita säkissä. Säkkiperunoiden sivuhaara on oikeastaan kokonaan oma juttunsa, sillä säkkiin mahtuu paljon enemmän multaa kuin ämpäriin. Sadostakin tulee silloin ainakin maallikkojärjen mukaan moninkertainen.

Niin tai näin, mutta eräänä aamuna Erja kurkkasi kasvatussäkkinsä syvyyksiin ja pelästyi vastaan tuijottaneita käppyräisiä perunanlehtiä. Osa niistä oli paleltunut mustaksi. Tovin harmiteltuaan Erja päätti antaa perunalapsilleen tekohengitystä, ja vei ne suojaan jatkopakkasilta viherhuoneeseen. Ihme kyllä se kannatti, sillä rehut nousivat kuolleista ja kasvavat jälleen. Eivät sitten kuollessaankaan kai kuolleet tarpeeksi. Kävi niinkuin lounaissuomalaisille alppiruusuille mennä vuosina: talven jälkeen kuolleilta näyttävät karahkat puskivat loppukesästä uutta elämää, kun niitä ei vain nyhtänyt ylös maasta.

Myös Jussi säikähti eräänä aamuna huomatessaan, että tuuli oli lennättänyt harson pois perunaämpäreiden päältä. Sydämentykytykset rauhoittuivat, kun mies huomasi perunoiden olevan maanpintaa ylempänä lavan päällä, jonne pakkanen ei niin helpolla kurkota. Jussin perunanvarret ovat jo niin pitkät, että ne on pitänyt tukea naruilla.

Anja pitää perunoitaan ikkunallisessa ulkoeteisessä öisin, päivisin potaatit saavat ulkoilla saariston lämmössä. Heikin perunat ovat tummia ja tanakkoja, ja yltävät sangon yläreunan korkeudelle. Niitä on raahattu kylminä öinä autotalliin, joten ovat säästyneet paleltumavammoitta.

Elinan perunat sen sijaan ovat tätänykyä lämpöhalvauksen partaalla. Ne eivät ole ulkoilmaa nähneetkään, vaan lämmittelevät sisällä patterin vieressä. Varret ovat venyneet jo yli metrin mittaan, ja kaartavat riemulla kohti patterin lämpöä ja ikkunasta tulevaa valoa.

Trooppisessa lämmössä kasvavat myös parvekekasvattaja Jutan pallerot. Kun ulkona on toppatakki-ilma, Jutta pukeutuu toppiin ja marssii eteläparvekkeelle perunoidensa joukkoon ottamaan aurinkoa. Siinä sivussa hän muistaa ihmetellä, miten korkeiksi perunanvarret ennen juhannusta vielä ehtivätkään. Ovat alkaneet jo kaatuillakin.

Eevan perunat vihertävät iloisesti, sillä hän kääntää aina kylmän uhatessa muoviset tyhjät amppelit perunoiden suojaksi. Eeva lähetti myös kuvan auringossa kylpevistä perunaämpäreistään, joita vartioi 7-vuotias rottweiler Finnweilers Kikka.

Eevan perunaämpärit Naantalin terassilla

Kuvista puheenollen, minullakin kävi ihmisiä kylässä. Kyselivät sitten tärkeimmät kuulumiset (eli miten ämpäriperunat jakselevat), jolloin kannoin yhden sangon keskelle olohuoneen lattiaa ja sanoin että katsokaapa itse.
Eräs Helsingin Bulevardilla syntynyt sukulaisrouva, joka ei lainkaan ollut tietoinen koko projektista eikä kuullut keskustelua, kurkkasi ämpäriin ja kysyi: ”Onko ne nokkosia?”. Tässä kännykkäkameralla napattu otos tilanteesta.

Perunanpällistelyä

Kun näytin kuvaa työpaikalla, sain päivittelyjä. Missä naatit? Missä multa? No siellähän ne, ämpärin syvyyksissä. Myönnän hieman väkisin, että 15 sentin multamäärässä ei hirmuisia määriä juhannusperunoita mahdu kasvamaan. En vain ole millään raaskinut lisätä multaa, kun lehdet jäävät sitten peittoon mullan alle. Entäpä, jos ne eivät jaksaisi nousta sieltä ylös laisinkaan?
Sain rajun komennon ämpäriperunakonkarilta lisätä multaa ylös reunoille asti, ja lopettaa ylenpalttisen säälimisen. Ämpäriperunoita pitää kiusata.

Kamalaa. Hirvittävää kasvatusta, kiusaamalla vahvaksi. Minä uskon mieluummin hellyyteen, mutta taidan sitten kasvattaa pullamössösukupolven juhannusperunoita. Toivottavasti ne maistuvat yhtä hyviltä, jos ikinä raaskin satoa edes korjata.

Artikkelia ei voi kommentoida.

Artikkelia ei voi kommentoida.

Jonna Lankinen

  • Kirjoittaja on Turun Sanomien aluetoimittaja, jolla ei ole kerta kaikkiaan mitään kokemusta perunoiden kasvatuksesta. Se ei silti estä häntä antamasta loistavia neuvoja siitä, miten se oikeasti tulisi tehdä. Tule mukaan kasvattamaan perunoita ämpärissä, ensimmäistä sadonkorjuuta on jo suunniteltu juhannusviikolle.

Blogi-arkisto

Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle