Ämpäriperunat

« Ämpärissä viihtyy moni muukin | Varsia monenmoisia - pitkää ja pätkää »

Meni mies hiljaiseksi

Aihe Uncategorized, 29.4.2008 16:48, jonna.lankinen

Haa. Kolmen viikon sairasloma on viimein takana, ja pääsen taas kurkkimaan muidenkin perunaämpäreihin kuin omiini. Kiitos blogia tänä aikana päivittäneille perunankasvattaja-toimittajakollegoilleni Jutalle, Elinalle ja Hannalle.

Itse tein sairaslomallani juuri niinkuin lupasinkin: höngin perunoilleni rakkaudentäyteistä ilmaa. Liekö lämpimän hiilidioksidin tai olohuoneen aurinkoisen paraatipaikan ansiota, mutta varret ämpäreissä venyivät kuin Jaakko-pojan pavunvarsi aikoinaan.

Pelkään silti koko ajan, että tapan ne pirulaiset, vaikka ihan vahingossa. En ole mikään superhoivaaja. Perunaraukat eivät olleet ulkoilmaa nähneetkään, kun päätin eräänä päivänä roudata ne kokonaan ulos terassille asumaan. Matkaa sisältä ulos kertyi siinä kohdin taloa kokonaista neljä metriä. Viiden vajaan ämpärin kantoon olisi normaalikuntoiselta mennyt siinä about 20 sekuntia.

Onnekseni (?) tein sen melko paljon hankalammin. Lääkärin komennosta en saanut kantaa mitään, joten köpsyttelin puolen kilometrin tuntivauhtia siivouskomeroon etsimään jonkin sortin vetokykyistä lankaa. Löysin reilun vyyhdin paalinarua, jolla lassosin ämpäreitäni ja lähdin sitten kiskomaan niitä yksi kerrallaan eteenpäin lattialla. Kaikki meni hyvin kynnykselle asti. Siinä vaiheessa ensimmäinen purkki sanoutui irti yhteistyöstä ja sylki lattialle rutikuivia multakokkareita. Ei auttanut kuin luovuttaa ja odottaa tervettä aikuista taloon. En liene koko sairaslomallani nukkunut makeampia päiväunia kuin tuon uuvuttavan perunanvetoruljanssin jäljiltä.

Ulosmuuttoon liittyi myös perunoiden mullittamista, vai miksi lie kutsutaan sitä toimenpidettä jossa pintaan ehtineet viherversot peitellään ihan kiusallaan taas uuden multakerroksen alle. Sillä tavoin saa kuulemma enemmän pottuja sitten aikoinaan. Kaupan kukkamulta oli pehmeää ja hienojakoista, ja se sai perunanvarret näyttämään superkalliilta hienostokasveilta. Maanviljelijä-ystäväni toi omalta pelloltaan muovikassillisen savista peltomaata, jonka kippasin sitten yhteen ämpäriin. Siitä tuli heti suosikkini, sillä kieltämättä olostani tuli paljon enemmän katu-uskottavampi kosketellessani aitoa kokkareista peltomaata. Saapi nähdä onko ämpärin asukki samaa mieltä.

Yhtenä päivänä taloon saapui palotarkastaja. Hän tuli jonkin verran sovittua aikaisemmin, joten pidin hänelle seuraa takapihan auringonpaisteisella terassilla. Kaveri oli kova juttumies, kävi läpi lyhyessä ajassa mustarastaat ja tikkojen soidinnakutukset, mökkeilyt ja lämpimät kevätsäät. Johdatin hänet ämpäreideni luo etten vain unohtaisi esitellä satunnaista vierasta perunoilleni. Onhan kasveillakin tunteet ihan oikeasti, sanotaan, ja herkkien perunoideni itsemurha seuraavana yönä olisi ollut kaikkea muuta mitä toivoin.

Kysyin palotarkastajalta tietääkö hän mitä ämpäreissä kasvaa. Mies vilkaisi sisuksiin ja paukautti välittömästi: perunoita. (Miten ihmeessä ne voi tunnistaa kymmenen sentin tappivarsista, joissa lehdetkään eivät vielä ole auenneet?). Kun myönsin asian, terassille laskeutui omituinen hiljaisuus, ensimmäinen koko superpuheliaan vartin aikana. Hetken päästä palotarkastajan suu avautui: Jaa. Vai että sellainen projekti sulla meneillään.

Sillä hetkellä olisin kyllä voinut muutaman euron maksaakin, että olisin päässyt palotarkastajan pään sisään. Onko tämä muka oikeasti niin omituista touhua? (ON).

Artikkelia ei voi kommentoida.

2 Vastausta artikkeliin “Meni mies hiljaiseksi”

Lissu: 1.5.2008 kello 7:59

Olen kasvattanut tomaatteja turvesäkissä ja perunoita tynnyrissä …onnistuneet jopa ihan..Touhu jäänyt vaan yhteen vuoteen.. Mukavaa seurustelua Sinulle naattiesi kanssa!!

jonna.lankinen: 1.5.2008 kello 15:19

Hei Lissu!
Kiva kuulla että kokeilusi ovat onnistuneet.
Tuo tynnyriperuna vaikuttaa mielenkiintoiselta: tilaa on niin paljon että satoakin voisi tulla reippaanlaisesti, mutta jos kaupan ostomultaa meinaa käyttää niin taitaa käydä tynnyrin täyttö jo kukkaronkin päälle.

Sinulla on touhu jäänyt yhteen vuoteen. Saapi nähdä jääkö minullakin, vai liitynkö siihen melko suureen joukkoon, joka vuodesta toiseen suorittaa ämpäriperunankasvatusta ikäänkuin yhtenä kevätrituaalina. Kesä näyttää.

Kiitos viestistä ja hyvää kevättä :)

Jonna Lankinen

  • Kirjoittaja on Turun Sanomien aluetoimittaja, jolla ei ole kerta kaikkiaan mitään kokemusta perunoiden kasvatuksesta. Se ei silti estä häntä antamasta loistavia neuvoja siitä, miten se oikeasti tulisi tehdä. Tule mukaan kasvattamaan perunoita ämpärissä, ensimmäistä sadonkorjuuta on jo suunniteltu juhannusviikolle.

Blogi-arkisto

Aiheet

  • No categories

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle