Aimon plokkaukset

« Kanervan johdolla | Kallis terveys »

Into hehkui otsallaan

Aihe Yleinen, 26.5.2012 16:21, Aimo Massinen

Olinhan siellä minäkin, nimittäin Sdp:n puoluekokouksessa Helsingissä. Itse asiassa olen lehtimiehen ominaisuudessa käynyt kaikissa demarien puoluekokouksissa vuoden 1975 Jyväskylän kokouksesta lähtien.

Jyväskylässä valittiin puoluejohtoon innosta hehkuen Kalevi Sorsa ja Ulf Sundqvist, joiden johdolla uskottiin saavutettavan tarvittaessa vaikka Kuu taivaalta. Todellisuus osoittautui tietysti arkisemmaksi, vaikka jonkinlainen Sdp:n “hegemonia” ja “entinen hyvä aika” jatkuikin vielä 1980-luvun lopulle saakka.

xxx

Helsingin puoluekokouksessa oli havaittavissa vähän samanlaista intomieltä kuin 37 vuotta sitten Jyväskylässä, vaikka poliittinen asetelma on nyt tyystin toinen. Demarit ovat joutuneet haastajan asemaan porvaririntamaa ja erityisesti valtapuolue kokoomusta vastaan.

Varsinkin nuoret olivat Helsingissä uutta uskoa täynnä. Työväenlaulun sanoin “into hehkui otsallaan” kun he lupasivat muuttaa Suomen tasa-arvoisemmaksi, kohtuullisemmaksi ja reilummaksi. “Pelvotta aina päin kokoomusta, käy kulku nuorten armeijan…” nuoret hoilasivat voiton hetkellä.

Helsingin katselmuksessa Sdp näytti olevan äärimmäisen kaukana auringonlaskun puolueesta.

Sdp:n johto nuorentui tosi radikaalisti, kun jopa 25-vuotias Eero Vainio valittiin yllättäen puolueen varapuheenjohtajaksi. Vainio ja 29-vuotias Antti Lindtman ovat niin lupaavia kavereita, että he voivat panna muutaman vuoden kuluttua jopa Jutta Urpilaisen, 36, puheenjohtajan pallinkin tutisemaan.

xxx

Urpilaisen asema on kuitenkin tällä hetkellä puolueessaan järkälemäisen vahva. Vuoden takainen vaalitaistelu, hallitusneuvottelut ja valtiovarainministerinä tehty työ EU:n kinkkisine vakuusjärjestelyineen ovat nostaneet hänet uskottavien kärkipoliitikkojen kiistattomaan asemaan.

Niinpä Urpilainen saneli kokoukselle kulissien takana mieleisensä puoluesihteerin. Reijo Paananen, 48, josta kuulin kuiskittavan kokouksen käytävillä jonkin kielteisenkin arvion, valittiin selvällä enemmistöllä.

Urpilaisen puuttuminen puoluesihteerivaaliin oli puoluejohdon saumattoman yhteistyön kannalta ymmärrettävää, mutta nolo se oli toiselle ennakkosuosikille Markku J. Jääskeläiselle, 59, joka ymmärsi vetäytyä kisasta, vaikka hän oli virkavapaallaan kampanjoinut viikkokaupalla ehdokkuuttaan ympäri maata.

xxx

Sdp:n johdon “kevätsiivous” tähtää nyt ensi vaiheessa syksyn kuntavaaleihin. Sdp vie nuorten yhteiskuntatakuun, jolla pyritään saamaan kaille nuorille joko työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka, jokaisen kunnan räätälöityyn käsittelyyn. Yhdessä on tarkoitus hakea kaikki keinot, joilla nuorten syrjäytyminen estetään.

Mutta nuorten ohella Sdp korostaa vanhusten asemaan turvaamista. Toimivat, riittävät vanhuspalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan ydintä. Tässäkin työssä tarvitaan kaikkia puolueita, mutta ilman Sdp:n tahtoa ja vahvaa tukea tuskin paljon tapahtuu. Onhan odotettu vanhuspalvellakikin nyt peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richarssonin (sd) peukalon alla.

Kolmas keskeinen kysymys on kuntauudistus, jota on pakko viedä eteenpäin. Mutta ei kuntien pakkoliitoksilla, jos se on Sdp:stä kiinni.

xxx

Asiakysymykset tahtovat jäädä massiivisissa puoluekokouksissa usein mielenkiintoisten henkilövalintojen jalkoihin, mutta kyllä Helsingissä puhuttiin myös asiaa. Demarit olivat huolissaaan varsinkin demokratian tilasta. Talouden globalisaatio on kaventanut kansallisen päätöksenteon piiriä samalla kun ääriliikkeet nostavat siellä täällä päätään.

Äänestämiseen ei enää oikein uskota eikä vallanpitäjiin luoteta. Rahavalta, joskus jopa väkivalta, syrjäyttää kansanvallan.

Tällainen kehitys on iso haaste poliitikoille ja puolueille. Pelin politiikka pois ja avoimuutta, päätöksenteon läpinäkyvyyttä tilalle. Myös kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia tulee lisätä, joskus harkitusti myös kansanäänestysten keinoin, vaikka niissä esimerkiksi populistien ja median pukinsorkka pääsee helposti esiin.

Työ ja oikeudenkaisuus ovat uudistuvan Sdp:n iskusanat. Se tarkoittaa esimerkiksi kohtuuttomuuksien poistamista työelämästä. Johtajien palkitsemisellekin pitää asettaa jokin roti.

xxx

Oman juhlavan säväyksensä Sdp:n Helsingin puoluekokoukseen toivat entiset tasavallan presidentit, itse kokouksessa Mauno Koivisto ja iltajuhlassa Tarja Halonen. Urpilainen kokouksen puheenjohtajana tosin ikävästi missasi Koivistojen sisääntulon, kun hän ei huomannut tilannetta kokousväelle kuuluttaa ja nostattaa yleisöä seisomaan. Toki vähän myöhemmin hän paikkasi pikku mokansa lämpimillä halauksillaan.

Halosen puolisosta, professori Pentti Arajärvestä on muuten tullut uusi poliittinen tähti, ääniharava Helsingissä. Hän on voittanut viime aikoina kolmet vaalit: osuuskauppavaalien lisäksi Sdp:n jäsenäänestykset kuntavaalieehdokkaista ja puoluekokousedustajista. Puoluekokouksessa hän saikin kunnian toimia kokouksen puheenjohtajana.

Sen sijaan Martti Ahtisaarta, Nobelin rauhanpalkittua presidenttiä ei demarien puoluekekkereissä nähty. Hän lienee siirtynyt jo kokonaan fiinimpiin sfääreihin.

7 Vastausta artikkeliin “Into hehkui otsallaan”

ylikessusossu: 26.5.2012 kello 18:33

Minkälaisia sotilasarvoja on SDP:n “nuorten armeijan” pojilla: Lindtman, Vainio, Paananen?

Puoluekokouksessa nousi kokemattomuus tärkeimmäksi valintakriteeriksi.

Silakka: 28.5.2012 kello 11:04

Lindtman on tykkimies kun eurooppaministerimme on sentään korpraali.

kake: 29.5.2012 kello 18:52

Voitteko kertoa kummalla puoluesihteerillä (kokoomus vai vasemmistoliitto) on korkeampi sotilasarvo?

Silakka: 30.5.2012 kello 23:39

Kakelle: Tujunen on vähintään vääpeli. Kuka on vasemmistoliiton puoluesihteeri?

jusu: 1.6.2012 kello 10:14

SDP : een Puheenjohtaja on Bilderberg kokouksessa .
Jospa tapaa siellä Ahtisaaren ?

SW: 2.6.2012 kello 0:04

Mikä ihme siinä on, että demarit eivät löydä Varsinais-suomesta johtohenkilöitä ja ministerin salkkuja jaettaessa Turku ei ole tullut puoluejohdon mieleen aikoihin. Löytyykö muualta suomesta niin pajon paljon parempia ihmisiä? Itse olen jo lopettanut demareiden äänestämisen ja ihmettelen, jos joku meiltäpäin vielä demareita äänestää.

JP: 2.6.2012 kello 6:41

SDP:stä on tullut kuntien ja valtion työntekijöiden puolue. Meidät muut on unohdettu. Lisää maksuja, veroja, ulkomaalaista työvoimaa.
Tuossa läheltä seurannut erästä. Työpäivä 7,30min. Siihen sisältyy 20min ruokatauko, johon kuulemma voi käyttää kolmevarttia. Todellinen työpäivä on siis aika lyhyt. 42 vuosilomapäivää, josta viikko siirretään aina tuplana talveen. Siis 48 päivää. 3-5 palkallista virkistys tai tutustumispäivää. Silloin tällöin 3 sairaslomapäivää omalla ilmoituksella. Näin se on.
Omia kokemuksia syöpähoidosta. Liian koulutettu hoitaja tuo pillerin ja odottaa, että liian vähän koulutettu perushoitaja ajelee karvat mahasta ym. Tätä riittää. No hoito sinänsä oli loistavaa. Olenhan hengissä. Mutta voisin sanoa, että mitkään verot ja rahat eivät tätä valtion ja kuntien kassaa riitä täyttämään, Jotain muutakin tarttis tehdä. Lisää kustannuksia työmihelle= lisää verotonta ulkomaista työvoimaa ja vähemmän verotuloja. Tähän asti olen aina äänestänyt demareita. 4 vuotta erään kaupungin tarkastuslautakunnassa. Mutta silloin oli edes jotain yritystä lipposella saada tähän tolkkua. Enää ei ääntä tipu. Moro

Kommentoi

Aimo Massinen

  • Kirjoittaja on Turun Sanomien eläkkeellä oleva päätoimittaja. Maailmaan mahtuu mielipiteitä, mutta tapahtumien ja ilmiöiden selittäjistä, kokeneista analyytikoista on aina pulaa. Tällä blogipalstalla yritetään avata yhteiskuntaa joskus jopa kirpeän kriittisen huumorin avulla.

Blogi-arkisto

Aiheet

Etsi blogista

Copyright © 1996-2012 Turun Sanomat | Sivun alkuun | Etusivulle