« Kuohittu leijona | Natoa ikävä »
Aihe Yleinen, 14.12.2010 18:14, Aimo Massinen
Ulkopolitiikka on vaikea taitolaji, varsinkin jos yrittää yhtä aikaa olla rauhoittavan maltillinen, rehellinen, nopea ja rohkea. Tukholman terrori-iskua kommentoinut ulkoministeri Aleksander Stubb huomasi yhden yön nukuttuaan, että ihmisen mieli voi muuttua. Aluksi hän ei sanonut mitä ajatteli, mutta sitten hänen oli pakko sanoa, mitä tasavallan presidentti ajatteli ja sanoi.
Stubb rauhoitteli Tukholman terrori-iskun herättämiä mielialoja tuoreeltaan sunnuntaina näin: “Suomen näkökulmasta tällä ei ole tässä vaiheessa suurempaa merkitystä.” Maanantaina hän kuitenkin tunnusti: “Tottakai tällainen isku on mahdollinen myös Suomessa.”
Siinä välissä tasavallan presidentti Tarja Halonen oli kommentoinut tapahtumaa Pietarissa niin, että koska maailma on yhteinen, “kysymys ei ole siitä, että jos vaan että milloin, näin voi tapahtua, eikä ole poissuljettua, etteikö meilläkin tapahtuisi”. Halosen mukaan “hiljaiset” pohjoismaat voivat olla ääriryhmille jopa hyvä tapa saada julkisuutta.
Ulkoministeri Stubb vakuutti tämän jälkeen olevansa täysin samaa mieltä presidentin kanssa. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan pyytänyt anteeksi omaa hätäistä lausuntoaan, kuten nöyrillä kokoomuslaisilla usein tapana on.
xxx
Stubbin sunnuntainen kommentti oli tietenkin hyvää tarkoittava, kansan pelkoja hälventävä. Vahinko vain, ettei se ollut uskottava. Se oli kuin suoraan 1960-luvulta ulkoministeri Ahti Karjalaisen suusta, josta kuultiin aina pelkästään rauhoittavia, ympäripyöreitä kommentteja.
Jokainen kadun tallaajakin nimittäin ymmärtää, että totta kai jonkinlaiset terrori-iskut ovat mahdollisia myös meillä, jos sellaista tapahtuu Ruotsissa. Jos jotain dramaattista sattuu länsinaapurissa, sillä on yleensä aina jonkinlainen merkitys myös Suomelle.
Molemmat maat taistelevat rinta rinnan Afganistanissa, mikä on yksi ääriryhmien intohimoja sytyttävä pesäke. Suomikin on joutumassa yhä syvemmälle varsinaisia sotatoimia Afganistanissa. Meidän pitäisi ymmärtää vetäytyä sieltä ajoissa ja hyvässä järjestyksessä pois. Seuraukset voivat olla muuten sekä sotilaallisella rintamalla että mahdollisesti jopa kotimaassa vielä tuhoisat.
Suomi ei lähtenyt Afganistaniin alun perin avoimesti sotimaan, vaan perinteiseen rauhanturvatoimintaan. Vaikka tilanne on ratkaisevasti muuttunut, uudelleenarviota ei ole tehty. USA:ta pitää koettaa miellyttää. Samalla pidetään Nato-optiota yllä.
Afganistanin sota on kuitenkin loputon voitettavaksi. Moni muu maa on jo tehnyt selvän vetäytymispäätöksen, mutta Suomen aikataulu jäi lillumaan epämääräisyyteen.
xxx
Ruotsiin kohdistunut terrori-isku oli hyvin vakava. Nyt selvitttiin säikähdyksellä, mutta täysin onnistuessaan siinä olisi voinut kuolla ainakin kymmeniä ellei peräti satoja viattomia ihmisiä.
Se että tällaista tapahtui tällä kertaa Ruotsissa eikä esimerkiksi jossakin suuressa maailman metropolissa, johtuu varmaan suuri siitä Halosenkin viittaamasta seikasta, että Ruotsi on “hiljainen” ja syrjäinen, mutta silti kiinnostava maa. Pohjoismaissa turvatoimetkaan eivät ole äärimmilleen viritettyjä.
Ruotsi on kiinnostavampi maa kuin esimerkiksi Suomi. Siellä on myös maahanmuuttajien kirjo paljon mittavampi kuin meillä.
Ruotsin demokratia näyttää olevan poliittiselle väkivallalle herkästi haavoittuva maa. Muistettakoon, että siellä murhattiin pääministeri Olof Palme vuonna 1986 ja ulkoministeri Anna Lindh vielä vuonna 2003.
Suomessa vastaavan tason poliittiset murhat ovat todella harvinaisia. Viimeksi sellainen koettiin, kun sisäministeri Heikki Ritavuori surmattiin Helsingissä vuonna 1922. Meillä ovat sen sijaan tuoreessa muistissa toisenlaiset kauhistuttavat väkivallan teot, jotka ovat eräänlaisia terrori-iskuja nekin, nimittäin Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat sekä muutamat tavarataloissa toteutetut tragediat.
xxx
Maailma on muuttunut levottomaksi, entistä turvattomammaksi. Se on pakko tunnustaa, niin ikävää kuin se onkin. Eri puolilla maailmaa koetaan niin paljon epäoikeudenmukaisuutta, sortoa ja vihaa, että kaikkeen, itsemurhaiskuja myöten ollaan valmiita.
Melkein mitä tahansa missä tahansa voi sattua. Suomikaan ei ole enää mikään lintukoto. Erilaisia turvajärjestelyjä voidaan parantaa, mutta Suojelupoliisiltakaan ei pidä odottaa mahdottomia.
Pienen maan parasta turvallisuuspolitiikkaa on yrittää ajaa rauhan asiaa kaikilla foorumeilla ja pysytellä vähän syrjemmällä maailman pahimmista kriisipesäkkeistä.
Kake: 16.12.2010 kello 13:13
Taitaa kulua vielä monta vuotta, ennen kun kokoomuksesta löytyy joku ulkopolitiikan osaaja.
Kosti Hongisto: 16.12.2010 kello 16:02
“Meidän pitäisi ymmärtää vetäytyä sieltä (Afkanistanista) ajoissa ja hyvässä järjestyksessä pois. Seuraukset voivat olla muuten sekä sotilaallisella rintamalla että mahdollisesti jopa kotimaassa vielä tuhoisat.”
Näkemykseesi on helppo yhtyä. Ja kun vielä pidetään näpit irti Natosta - ja tehdään se näyttävästi - sen parempaa suojamekanismia terrorismilta on tällä hetkellä vaikea kuvitella.
Ruotsin poliittinen johto saattaisi juuri nyt olla kiinnostunut yhteisistä kannanotoista.
tuomas: 16.12.2010 kello 23:29
Kyllähän se Paasio oli ulkoministerinä aivan omaa luokkaansa,
Allu A: 18.12.2010 kello 20:55
Tottahan se on, että jos ihminen haluaa räjäyttää itsensä, sitä ei voi estää.
Juha Heikkilä: 21.12.2010 kello 16:14
Vielä on jaksettava reilu vuosi,että päästään eroon demarie ulpolitiikasta.
Silloin ei tarvitse arpoa,mitä presidentti sanoo.Nyt ei ole muuta johdonmukaisuutta kuin NATO ja Suomi vastaisuus.