« M-15 loikkasi | Kirkkolalle kenkää »

Kalle ja Mona

Aihe Yleinen, 16.11.2010 16:51, Aimo Massinen

Naapurimaamme Ruotsin kohutuimmat henkilöt tällä hetkellä ovat kuningas Kaarle XVI Kustaa ja sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Mona Sahlin. Molemmilla on omalla tavallaan tukalat oltavat.

Kalle Kustaan osalta on paljastunut, että hän on jo 1990-luvulla viihdyttänyt itseään stiptease-klubeilla, seksijuhlissa ja kahden kesken varsinkin Camilla Henemarkin ja ehkä muidenkin naisten kanssa. Mona Sahlinin synnit juontuvat myös jo 1990-luvun puoliväliin, kun Sahlin sähläsi ministerinä valtion luottokortilla, osti sillä lapsilleen vaippoja ja muuta tarpeellista.

Kun kuninkaan irstailuista tiesi kauan vain Ruotsin turvallisuuspalvelu Säpo ja jossain vaiheessa myös vaimo Silvia, kaikki oli vielä kohtalaisen hyvin.

Me kaikki muistamme sadun keisarista, jolla ei ollut vaatteita. Mutta vasta kun viaton lapsi paljasti, että keisari käveleekin alasti, kansa kauhistui.

Kun nyt epäillään julkisesti, että Ruotsin kuningas Kalle Kustaakin on viettänyt toveja vaatteita vieraissa ja levittänyt mätitahnaansakin ties minne, niin kohu on hyvin ymmärrettävä.

xxx

Mona Sahlin luottokorttisähläily oli moraalisesti tietysti hyvin tuomittavaa vaikkakin taloudellisesti pelkkiä pähkinöitä. Kuninkaalla kului striptease-klubien tippeihinkin enemmän valtion rahaa kuin Mona Sahlinin yksityisostoihin väärällä luottokortilla.

Varsinaiset paineet demarijohtajan yllä kasautuivat kuitenkin siitä, että hänen johdollaan hävittiin vaalit. Kun demarit kokivat tappion toistamiseen perätysten, se on Ruotsissa ennenkokematonta ja anteeksiantamatonta. Vaikka sielua kirvelee, Mona Sahlin jättää puolueensa puheenjohtajan tuolin ensi vuoden maaliskuussa.

Sen sijaan en ole kuullut, että Ruotsin kuningas olisi luopumassa kruunustaan. Liekö kukaan sitä vakavasti vaatinutkaan? Tasavallassa puoluejohtajia tulee ja menee, mutta kuningaskunnassa kuningas on ja pysyy.

Monet muistuttavat, että kuningaskin on erehtyvä ihminen ja hänelläkin pitää olla yksityisyytensä. Kukapa meistä olisi synnitön heittämään kunkkuakaan kivellä, mutta jos hänen ainoa “työnään” on edustaa ja esiintyä kansakuntansa kunnioitettuna keulahahmona, tehtävän hoito voi olla näiden paljastusten jälkeen hieman vaikeaa.

Kuninkaan ei tarvitse osata lukea eikä kirjoittaa, mutta hänen pitää edes koettaa käyttäytyä kunnolla.

xxx

Mona Sahlinin puheenjohtajakausi Ruotsin sosiaalidemokraattien johdossa jää nyt neljään vuoteen. Kenenkään hänen edeltäjistään ei ole tarvinnut tyytyä näin lyhyeen johtajuuteen.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Mona Sahlinista ei olisi todennäköisesti koskaan tullut demarijohtajaa, jos ulkoministeri Anna Lindhiä ei olisi murhattu vuonna 2003. Historian kulku olisi ollut hyvin toisenlainen myös, jos pääministeri Olof Palmea ei olisi murhattu vuonna 1986. Oikein puistattaa, miten kamalia asioita läntisessä naapurissamme on tapahtunut, vaikka meillä on mielessämme kuvitelma hyvin vakaista poliittisista oloista.

Ruotsi on meille ollut aina esikuva, mallimaa, jossa kansankoti, ajatus hyvinvointivaltiosta luotiin. Sosiaalidemokraatit sen siellä tekivät ja hallitsivat maata lähes suvereenisti vuosikymmenestä toiseen.

Mutta nyt tuli siis vaalitappio toistamiseen. Vaikka vieläkin Ruotsin demarien kannatus ylitti 30 prosenttia, josta Suomen puolueveljet voivat vain uneksia, porvarivalta vakiinntti asemiaan nyt naapurissakin.

xxx

Sdp:n poliittiset vastustajat ovat jo etukäteen ilkkuneet, että Ruotsin tie tulemaan olemaan myös Suomen demarien tie. Jutta Urpilaiselle tulee näiden ennustajaeukkojen mukaan käymään aivan samoin kuin Mona Sahlinille. Viime gallupien mukaan se toki hyvinkin mahdollista, vaikka erot suurimpien puolueiden välillä ovatkin varsin pieniä.

Urpilainen on viime aikoina esiintynyt julkisuudessa hillitysti ja harvoin. Sdp:n hyökkäyskärkenä on ollut pikemminkin Eero Heinäluoma. Ilmeisesti tämä on harkittua taktiikkaa.

xxx

Tahatonta hallaa Sdp:lle ja varsinkin ay-liikkeelle tekee sen sijaan Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen,  joka eläkeyhtiö Varman hallituksen jäsenenä katsoi velvollisuudekseen puolustella eläkejohtajien kohtuuttomia palkkoja ja bonusjärjestelyjä.

Pelkästään Jouko Ahosen ulkoinen olemus tuo mieleen SAK:n kuuluisan vaalimainoksen, jossa lihava ökyporvari Oiva Lohtanderin hahmossa istuu lihapatojen ääressä. Kukaan ei tietenkään ulkonäölleen paljon mitään voi, mutta aina kun Jouko Ahonen ilmestyy tv-ruutuun, SAK ja  Sdp menettävät ehkä tuhansia kannattajiaan.

Kaiken huipuksi Ahonen kehtaa julkisesti väittää, että eläkeyhtiöiden johtajat ovat kohtuuttomat palkkansa ja bonuksensa ansainneet, jotta vaativiin tehtäviin saadaan riittävän tasokkaat henkilöt!

Puheenjohtaja Lauri Lyly, onko Ahonen SAK:n edustajana Varman hallituksessa? Jos on, ymmärtäisikö SAK mitenkään vaihtaa edustajansa edes vähän fiksumpaan? Vai ollaanko SAK:ssa samaa mieltä Ahosen kanssa eläkejohtajien palkkaeduista? Eikö edes Paperiliitossa havahduta?

Kommentoi